Miten saan mahdollisimman paljon rahaa?

  • Kirjoita selvästi, ei kirjoitusvirheitä
  • Tee pitkiä tarinoita
  • Kuvaile paljon
  • Muista kappalejaot
  • Pysy aiheessa
  • Tee kaapissasi lukeva tehtävä (riippuen tehtävästä itsenäisenä tarinana tai tarinan mukana)
Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Jokuihmetyyppi

27.06.2013 15:12
Etsin netistä jotain hyvää tallia. Ilmoitukset olivat liioiteltuja tai tylsiä. Pian silmäni jäi kiinni erääseen ilmoitukseen. Sinitalli. Niin siinä luki. Avasin tallin sivun. Luin tekstin. Kohautin hartioitani. Ei mikään turha paikka. Katselin kuvia ja tutkin lisää tallin tietoja. Hevoset olivat hyvin hoidetuita ja talli oli turvallinen ja siisti. Hyvä paikka hevosille. Katselin puhelin luetteloa. Näppäilin tallin omistajan numeron. -Hei. Olen kiinnostunut tallistanne. Saisinko tulla huomenna katsomaan ja ehkä vähän ratsastamaan? Kysyin. -Tietenkin. Voin esitellä sinulle paikkoja mutta ratsastustunnit sinun pitää maksaa. Tule huomenna tallille kello 14:00. Katso tallin sijainti. Hei hei! -Hei hei! Sanoin ja suljin puhelimen. Aloin tarkastella tallin sivuja lisää. Olin kiinnostunut ja luin enemmän ja enemmän. Kun olin selannut kaikki tiedot pistin nukkumaan huomenna lähtisin talille. Herätys kello soi. Hyppäsin ylös sängystä ja menin keittiöön. Otin kaapista aamupalan. Kun vihdoin kello oli puoli kaksi, lähdin matkaan. Talille oli puolen tunnin ajo matka. Kun saavuin talille silmääni pisti kaunis hevonen joka oli niityllä. Parkkeerasin auton, ja menin hevosen luo. Taputin sitä hellästi kaulalle. Sitten menin talliin. Loppu ja kerron vähän enemmän kun tiedän lisää tästä sivusta

Nimi: Nea

19.04.2013 19:38
Nyt täytyy lähtä tallille. En ole pitkään aikaan käynyt katsomassa Dreamia ja Sazzya. Nappasin auton avaimet pöydältä ja kävelin autoon. Venyttelin autossa ja veivasin ikkunan auki. - Ihanaa! kevät tulee, ja ja ja.. muutenkin kaikki on niin fantastista. Onkohan Dreamilla kevättä rinnassa? Käynnistin auton ja silmäni säkenöivät kuin tähdet * *. Kaahailin tielle ja viis veisasin nopeusrajoituksista. Oli 80 rajoitus mutta minä painelin 120. Mustamaija tuli vastaan. Jarrut kirskahtivat, kun mustamaija laittoi vilkkuvalot päälle. - Hohhoijja.. sen siitä saa ku kaahailee paasasin itselleni. Veivasin ikkunan auki taas ja poliisi hyppeli ikkunan luo, ja sanoi: - Minnekkäs neidillä on kiire? - Tallille! vastasin nopeasti. - Noh noh se ei kuitenkaan oikeuta sinua kaahailemaan joten miten olisi jos nyt tulisi 50€ sakko. - No sitten tulee, vastasin välinpitämättömästi ja poliisi länttäsi käteeni sakkolapun, mutta myös samalla pussasi minua. Olin ihan ällönä ja huusin täyttä kurkkua: - MITÄ TÄMÄ ON?!! SINULLE NE SAKOT SAISI ANTAA!! vihoissani repäisin sakkolapun ja heitin sen päin poliisin naamaa ja kaahasin tieheni. Painoin vielä kovempaa kuin 120. Olin todella vihainen. Miten hän saattoi. Haukuin hänet mielessäni sontasäkiksi. Tulin tallille ja juoksin tarhan portille. Hyppäsin sen yli, ja juoksin antamaan suukon Dreamille. - Oiih! Dream!! anteeks että en oo käyny kattoo sua. Oon tyhmä ku oon unohtanu sut. Kerroin kaiken Dreamille mitä matkalla tallille oli tapahtunut. Otin Dreamia harjasta kiinni ja lähdin taluttamaan sitä talliin. Sazzy tuli minua vastaan ja näytti yhtä pirtsakalta kuin ennenkin. - Heippa Sazzy!, taas pitkästä aikaa. - Terveppä terve!, kiljaisi Sazzy minulle. - Sinuakin näkee taas joskus! - Joo! En oo muistanu käyä täällä ja sen takia oon semmonen ruton apina! - Nooh Nea.. et nyt sentään. - Joo mutta ny lähen ratsastaa Dreamilla.. mun pikku kullalla! - Joo meeppäs että se saa liikuntaa pitkästä aikaa, - Sazzy sanoi. Sitten Sazzy lähti omille puuhille ja minä talutin Dreamin karsinaan. Aloin viheltää jotain. Sellasita jossa ei ole päätä eikä häntää. Harjailin sitä ja kun olin harjannut sen " päästä varpaisiin " puhdistin sen kaviot. Hyvin se nosti ja käyttäyti vielä paremmin kuin ennen. Höpsötin sille jotakin. Kävin hakemassa Dreamin suitset pelkästään, sillä ratsastaisin ilman satulaa. Nopeasti ne suitsetkin laitoin. Talutin Dreamin ulos, ja jätin sen siihen paikalleen. - Dream. Pysy siinä niin hyppään selkääsi. Otin vauhtia ja ponnistin sen selän kohdalla. Pääsin heti selkään. Puristin pohkeet sen kylkiin, ja siinä samassa päätin mennä meren rantaan. Dreamilla oli menohaluja, koska se ei ollut pitkään aikaan saanut liikuntaa. Niinpä nostin heti laukan ja laukkasimme merenrantaan asti. Siellä hiljensin käyntiin. Metsässä alkoi kahisemaan joku kummasti, ja tummat pilvet lähestyivät meitä. Säikähdin sillä pilvet lähestyivät meitä nopeasti. Painoin kunnolla pohkeet Dreamin kylkiin ja laukkasimme viivana tallille päin. Kohta alkoi satamaan kaatamalla. Näin Sinitallin ja painoin entistä kovemmin pohkeita Dreamin kylkiin. Singahdimme kuin nuoli tallille. Hyppäsin nopeasti selästä alas ja kauhealla vauhdilla talliin. Talutin Dreamin karsinaan ja vetäisin puomin eteen. Vedin remmit auki, ja lopuksi otin suitset suusta pois. Kävin hakemassa sitten Dreamille heinää, pesin sen juomakupin, ja laitoin sinne paljon kylmää vettä. Laitoin sille loimen päälle annoin pusun ja lähdin tallilta. Kämpässäni heittäydyin sänkyyn ja nukuin vaatteet päällä koko yön. Aamulla kuulin kolistelua keittiöstä, ja hipsuttelin sinne. Kukapa muu siellä oli kuin Sakke. Heittäydyin hänen kaulaansa ja siihen sitten jäimme patsastelemaan. Tein vain tällaisen tarinan vaikka en hoitamassa olekkaan. Eihän haittaa Sazzy? Voisin tulla ehkä tänne taas Dreamia hoitamaan

Nimi: Elisa

27.03.2013 17:54
"Wuhuuu!" nauroin onnesta kun laukkasin Andin kanssa hurjaa vauhtia läheisellä pellolla.
Jalkani ei ollut enää kipeä. Mustelma oli hieman jo pienentynyt eikä se särkenyt paljoa joten olin onnesta soikea kun pystyin taas ratsastamaan jote notin kaiken ilon siitä irti.
Andi rymisteli myös iloisena eikä näyttänyt laittavan lainkaan pahakseen kovaa ja rytmikästä vauhtia jota siltä pyysin.
"Sillä lailla! Prr." hymyilin ja hiljensin Andin raviin ja taputin sitä kaulalle. "Pitkästä aikaa kunnon laukkapätkä. Kevät on lähellä. Lumet sulaa jo." puhelin tammalleni joka puuskutti hengästyneenä ja innokkaana. "Hyvä tyttö." sanoin ja hiljensin Andin käyntiin. Aurinko paistoi kirkkaana. "Olisi jo kesä. Päästäisiin uimaan taas rantakäärmeitten kanssa. Vai mitä Andi?" naurahdin muistellessani uintikertaamme kun Andi lähti tallille ja jätti minut rantakäärmeen seuraksi veteen. Andi pärskähti kuin vastaukseksi ja naurahdin. "Se kokemus ei ollut mikään mukava. Mentiin. Ninaa täytyy hiukan opettaa vielä tänään." hymyilin ja kannustin Andin raviin.

Tallilla minua oli vastassa Sven. "Moi!" tervehdin yllättyneenä kun laskeuduin Andin selästä. "Hei vaan. Yksi tyttö vaan kertoi että olit ratsastamassa joten päätin jäädä odottamaan." Sven hymyili. "Kiva. Mitä sä täällä?" kysyin ihmeissäni. "Noo.. päätin tulla kattomaan miten Ninan kanssa sujuu. Kuulin äitiltäs että se oli vähän satuttanu teikäläistä." Sven selitti. "Joo. Jalka on jo parempi vaikka välillä se sattuukin mutta kyllä se tästä. Mä en pienestä valita." hymyilin. "Nii.. voisin auttaa sen tamman kanssa jos vaan käy." Sven pohdiskeli. "Mikäs siinä. Vaikea tapaus se on. Aattelin hiukan juoksuttaa sitä tänään ja sellasta. Auttaisitko sä Andin riisumisessa ja harjaamisessa niin päästään nopeemmin Nina pariin?" kysyin. "Tottahan toki." Sven nyökkäsi hymyillen ja menimme tallin sisään.

Kun Andi oli mutustelemassa heiniä karsinassa hain Ninan riimun ja juostutusliinan. "Mä laitan sen eka tähän käytävälle harjattavaksi." sanoin Svenille joka oli hakenu Ninan harjat. "Oukki doukki." Sven nyökkäsi ja talutin Ninan käytävälle kiinni. Aloimme harjaamaan Ninaa. Minä putsasin kaikki kaviot ja selvitin hännän sekä harjasin Ninaa sillä aikaa kun Sven harjasi toisen puolen ja selvitti harjan. Kun Nina oli harjattu napsautin liinan Ninan riimuun ja lähdin taluttamaan sitä juoksutustarhaan.

Sven jäi nojailemaan kentän aidalle kun minä talutin Ninan kentälle. Talutin tammaa hiukan aikaa ympäri kenttää ja puhelin sille rauhallisesti. Halusin voittaa Nina luottamuksen. Olin katsellut monia hevosiin littyviä tieto ohjelmia ja lukenut monia hevosen koulutukseen liittyviä kirjoja mitä vain olin kirjastosta tai kaupoista löytänyt. Ja niistä oli ollut minulle hyötyä sekä ajan kuluksi koska jalkani takia en ollut voinut hetkeen ratsastaa sekä Ninan tulevaisuuden ja meidän yhteisen tulevaisuuden vuoksi.
Nina käveli rauhallisesti vierelläni ja aloin pidentää välimatkaa. Hetken päästä Nina käveli minun ympäri. Jonkin ajan kuluttua maiskutin ja käskin sen raviin. Olin lainannut tallilta juoksutusraipan tähän tarkoitukseen.
Napautuin raipalla hieman Ninan lautasta että se lähtisi liikkeelle. Nina lähti yllättävän kiltisti raviin mutta ravasi kuitenkin laiskasti. "Hop! Maisk maisk." maiskutin ja tein raipalla pienen *viuh* äänen jotta Nina ymmärtäisi nopeentaa. Mutta tamma vain jatkoi laiskaa menoaan niin että kompasteli vähän väliä. Maiskutin kunnolla ja napautin nyt hieman raipalla sen takamusta ja silloin se pisti raviin vauhtia. "Hyvä! Juuri noin!" kehuin. Annoin Ninan hetken ravata ja saada suurimmat energiat pois ennen kuin ottaisin laukan.
Katsoin Ninan ravia ja sen liikkeitä. Ravi askeleet oli sulavia mutta iso pulska masu höllyi sinne tänne. "Voi että sä oot rapa kunnossa." huokaisin hiljaa. Ninan kuntokaan ei ollut mitä parhain. Se puuskutti jo vähemmästäkin. "Entä jos sillä onki ylläri masussa." Sven heitti aidan takaa. "Älä puhu tollasta! Se tästä vielä puuttuis. Eläinlääkärin papereissa ei lukenu mitään sellasta." sanoin. "Sitä on siis syötetty vaan liikaa." Sven rauhoitteli. "Niinpä! Mussuttanu liikaa muksujen herkkuja." sanoin ja käskin Ninan laukkaan. Tamma lähti kuin raketti laukkaan mutta sain sen hidastamaan jollain ihmeellisellä tavalla. "Hop hop hop." jouduin hetken päästä antamaan tammalle rytmiä kun se alkoi hidastaa. Nina laukkasikin hyvin. Siitä tulisi oikein hyvä kunhan saisin sen vain kuntoon. Hetkenpäästä hidastin Ninan käyntiin ja annoin sen levähtää ja kävellä ihan rauhassa jotta sen hengitys tasaantuisi. "Sehän menee hyvin. Mitä nyt minä heposista tiiän." Sven tokaisi. "Pienistä ja suuristakin ongelmista huolimatta sillä on hyvin askellajit hallussa." sanoin ja kävelin tamman vierelle ja taputin sitä. Irrotin liinan riimusta ja hyppäsin Sven viereen aidan toiselle puolelle. Nina käveli juoksutustarhassa ja venytteli kaulaansa. "Se on niin ihana vaikka se todellisuudessa onkin oikee hirviö." huokaisin. "Kaunotar ulkoa ja hirviö sisältä." Sven kiusoitteli. "Ei nyt sentään. Se vaan ei oo tottunu rehkimään kuten oon huomannu." selistin.

Kun olimme saaneet Ninan karsinaan annoin hevosille iltakaurat ja heinät koska kello oli jo kahdeksan. Onneksi minun ei tarvinnut kävellä kotiin kun Sven oli tulossa meille jälleen kerran yöksi joten pääsin Svenin kyydissä kotiin.


Nimi: sanny

26.03.2013 15:00
//lyhyt tarina nopeassa ajassa

kisokoin kotona tallivaateita ylleni nilkka ei tuntunut lainkaan kipeältä. "äiti nilkaan ei koske" huusin huoneestani. "pidä nyt tämä viikko vielä jotta se paranee" äiti aneli. "no okei mut oon valmis mennään jo" suostuin. otin kainalosauvan ja menin sen avulla autoon lastasin tavarani sisään ja nousin kyytiin.
matka eteni hitaan oloisesti kuulin elisalta että tallilla oli kaksi uutta hoitajaa. päästyäni tallille pinkaisin ulos ja otin tavarat. "heippa" huusin äitille ja lähdin nopesti tallia kohti tai siis miten nopeaa kainalosauvan kanssa pääsee. heitin tavarani kaapiin ja katsoin tehtävä listaa. tarkoitukseni olisi esitellä tallia uusille hoitajille.


menin toimistoon kaksi uutta hoitajaa oli siellä.
-olet varmaan sannyyksi niistä kysyi.
-olen ja näytän teille paikkoja, vastasin
-minä olen jonna
-ja minä olen louise
-selvä tulkaahan näytän ensin tallia sisältä olette nyt toimistosssa
kumpikin sseurasi minua. näytin jokaisen hevosen karsinan ja satulahuoneen a sen vieressä rehuhuoneen. myös että vasemmassa päädyssä tallia oli yksityisten karsinat joita ei saanut hoitaa ilman lupaa. näytin missätä mentiin hoitajien kaapien luo ja missä on kaikkea tarpeelista kuten lantala. sekä missä kottikärryjä ja talikoita säilytettiin. kerroin kummallekin yläkerrasta samalla kun kävelimme maneesin ja kentän väliin. -tuossa on maneesi moni tunti pidetään näin talvisin siellä kerroin.
-tuolla on kiinnipitopuomi ja tuossa kävelytyskone tulkaa näytän miten se toimii.
jonna ja louise seurasi minua. snäytetyäni sen menin laitumille selitin että orit oli omassa ruunat omassa ja tammat omassa. sitten selitin ihan missä oli ilmoitustaulu ja misstä sazzyn yleensä löytää eli toimistosta sekä jos hevosella näytti olvan joku vika tulisi siitä ilmoittaa. sekä että alkeisia voi taluttaa jos haluaa. kumpikin nyökkäsi.
-onko kysyttävää
- Onko mahdollista tuoda oman hevosen ja mitä se maksaa sekä missä kaurapellot on, jonna kysyi.
-kaurapellot on tuolla ja riippuu minkä hoidon haluaa hevoselle on minimihoito,puolihoito ja täysihoito. kerroin.
kumpikin nyökkäsi
-no eiköhän me osata nyt ai niin onko täällä muita eläimiä, louise kysyi
-on täällä on kaksi koiraa ja yksi kissa kissan nimi on viiru ja koirat on camu ja berry selitin.
-okei no me kysytään jo tulee kysyttävää kumpikin sanoi ja meni pois.

menin takaisin sisään toinen tehtävä oli että ratsastaisin mysillä mutta hoitaisin ensin lumen ja usvan. otin lumen harjat. sujahdin lumen karsinaan. harjasin tämän kunnolla ja rauhassa lumen jouhet kiilsivät. sitten sujautin sille pari namia. ja aloin selvittämään harjaa ja häntää ne selvitettyäni menin usvan luo. harjasin senkin kunnolla vilkaisin kelloa se oli puoli neljä kyllä aika meni nopeasti. harjattuani selvitein myös usvan harjan ja hännän ne tehtyäni annoin pari porkkananamia ja menin satula huoneeseen.

//jatkuu kun on kiire tallille

Nimi: sanny

20.03.2013 15:09
tuijotin kelloa koko ajan miten tylsää voikaan olla sairas tai oli onnea että ei käyny pahemmin et se ei tarvinnut mitään sidettä vaan tarvitsin kainalosauvan tukemaan minua hieman. "äiti oikeesti vie mut tallille" kysyin katsoin äitiä anovasti. "oikeesti oon siellä töissä ja se lääkäri sano että saan tehä töitä siellä ja saan ratsastaa ja elää normaalistin sain myös halutessa kävellä ilman tota" huokaisin ja osoitin kainalosauvaa joka nojasi tuolilla ratsastus tavaroiden vieressä. "miten meinasit saada saapaat jalkaan" äiti kysyi. "helposti" tuhahdin. otin kepin joka oli vieressäni menin tuolille vein vaateet sänkyni päälle ja vaihdoin kepin siihen jota käytän tallilla. sain vaivoin tungettua ratsastushousut ja saapaat kun raahauduin alas portaita. kiipesin autoon. nojasin auton ove vasten ja katselin ohi kiitäviä maisemia. lumi oli tippunut monen katoilta ja joku nainen istui pihalla ottamassa jo aurinkoa talvitakki yllään. äiti ajoi tallin pihaan. "moikka tuu sit yheksältä" huikkasin ja ennen kuultuani öitin vastauksren löin jo auton oven kiinni. kaikki muut oli jo tallilla. heitin tavarani ja menin sitten talliin.
-moi mikä sulla jalassa on, elisa kysyi takaani.
-kaaduin kun lähdin tallilta ei mitään ihmeellistä saisin kävellä ilman tätäkin mutta äiti on ihan huolissaan jos jotain vaikka sattuisikin.
-sit en oo ainnut nina litisti mut ratsastaessa seinään jalka jäi väliin kun se yritti saaha mut pois selästä
-no kyl sä sen pian koulutat mä meen nyt harjaamaan usvaa moikka
-moikka

otin usvan harjat. jätin kepin karsinan eteen ja kävelin varovasti sisään. se ei sattunut mutta tuntui huteralta usva tyrkki minua lempeästi. seisoin sitten siinä yhdellä jalalla harjaamassa usvaa. harajasin sen kunnolla kiiltävän puhtaaksi. "sulle ja lumelle vois ostaa uudet riimunnarut vielä entisten lisäksi" kuiskasin usvan korvaan se hörähti iloisesti. jalka tuntui taas kipeältä otin kepin sisälle karsinaan nojasin siihen kun taputelin usvaa. "puti puhdas" sanoin ajatukseni ääneen. sujautin usvalle pari porkkana namia. sitten hain lumen harjat ja menin sen karsinaan. avasin karsinan oven lumi tyrkkäsi turpansa heti sieltä ulos. "ratsastan kyllä tänään sinulla mutta en vielä" naurahdin. lumi peruutti taakseppäin jotta minä pääsin karsinaan. harjasin lumen lumi katseli kainalosauvaani ja tökki sitä kuin luuli sen hyökkäävän päälleni hetkenä minä hyvänsä. "ei mitään hatää" rauhoitin lumea. harjattuani lumen annoin sille namin ja etsin katsellani jotain joka voisi auttaa. näin sopulin. "sopuli hei viitsitkö auttaa toisitko satulan" kysyin. sopuli nyökkäsi "toki" tämä sanoi ja lähti hakemaan lumen satulaa. "kiitos" sanoin pudotin kainalosauvan karsinan lattialle. laitoin lumen nopeasti kiinni riimulla ja otin satulan sopulilta. "kiitos" sanoin ja sopuli nyökkäsi ja lähti. "ei hätää" rauhoitin lumea kun laitoin satulan tämän selkään. kiristin satulavöyn hain suitset ja laitoin se lumelle. "noin" sanoin tarkistin että satulan satulahuopa ja pehmuste oli kunnolla ja menin hitaasti kohti maneesia. maneesissa pääsin vaivoin lumen selkään. #miten annan pohkeita# kauhistuin. kiristin vielä satulavyön ja laitoin jalustimet oikeille kohdille. otin kouluraipastatukevamman otteen ja annoin pohkeita. #ei se niin paljoa sattunut# ajattelin. menin käyntiä kymmenen kierrosta sitten menin ravia en tietenkään keventänyt vielä sillä päädyin siihen että kevennän mahdollisimman vähän menin voltteja kolme pientä volttia pitkillesivuille isot voltit päätyihin. päätyvoltaista toisen aina kevensin mentyäni sitä menin sitten laukassa päätyvoltit. sitten tein kokorataleikkaa ja menin pohkeenväistöä puolet pitkästäsivusta ja toisella pitkällä sivulla laukanvaihtoja. kummassakin minun piti antaa selkeät avut. menin sitä hetken sitten tein taas kokorataleikkaa ja sitten menin toisen pitkäsn sivun ihan laukassa ja muuten ravissa tein päätyihin sitten voltit joissa tarkoituksenani oli tehdä pyöreitä ja hyviä voltteja. keskityin antamaan apuja kunnolla en vain pienia. aina ohjatesani voltille minun täytyi hieman painaa ulkojalalla satulaa jotta lumi ei mennyt voltista liian suurta. pitkä sivu oli ihana lumin laukka on tasainen joten tuntui ihanalta taas laukata ilman hienouksia laukanvaihtoja tai muuta. sitten menin loppuverrytelyt. sitten annoin lumen mennä käyntiä otin jalustimet pois jalasta ja pyöritelin käsiä. siten ohjasin lumen keskelle taputin sitä ja nousin ratsailta. vein lumen talliin otin kainalosauvan käteeni joka oli lumen karsinan edessä. otin varusteita. "tarviitko apua" kuului sopulin ääni takaa. "joo kiitti jos otat ton satulan ja viet sen pois" ehdotin. otin satulan lumen selästä ja annoin sopulille. "kiitti sori jos musta on vaivaa" huokaisin. "ei se haittaa" sopuli sanoi. tuntui välillä että nilkka häiritsi kaikkea tarvitsin apua satulan pois viemisessä tai sen tuomisessa. otin lumelta suitset ja järin sen karsinaan laitoin oven tietenkin kiinni pesin kuolaimet ja laitoin suitset siististi omalle paikalle. sitten otin lumen harjat harjasin sen. lumi oli hieman hikinen ja sen jaloissa oli kurraa. #paras pestä# ajattelin. otin riimun ja laitoin sen lumelle. heitin kainalosauvan karsinan ulkopuolelle ja talutin lumen pesupaikalle. seisoin yhdellä jalalla laittaessani lumen kiinni ja avatessa suihkun kyykistyin ja pesin lumen jalat. hain sitten pyyhkeen ja kuivasin lumen jalat kunnolla. vein sitten sen takaisin omaan karsinaan ja jatkoin harjaamista. kavioiden ottaminen oli tuskaista mutta sentään siitä selvisin mutta kun olin harjannut lumen yritin satulahuoneessa nostaa satulaaja kävellä jalkani petti en siis saisi kantaa painavia tavaroita. istuin tuolille ja otin satulasaippuan esille putsasin usvan ja lumen varusteet kiiltäväksi. kisaisin usvankanssa piakoin koulukissassa joten pidin huolen että kaikki minun esiintymis ja osallistumis vaateeni oli puhtaat kisatakki roikkui kunnia paikalla vaatekaapissa erossa muista vaateista. putsattuani vilkaisin kelloa puoli yhdelksän. nousin otin kainalosauvan ja menin jakamaan heinää. #saan nyt pärjätä ilman# ajattelin vein kainalosauvan kaapilleni ja kävelin heittelemään heiniä. ne heiteltyäni annoin koirille ja viirulle ruuat ja tarkistin kaiken olevan kunnossa ennen kuin lähdin. hain tavarat menin parkiipaikalle odottamaan isää joka minut hakisi. isän musta auto kurvasi pihaan nousin kyytiin. "miten päivä meni" isä kysyi. "ihan hyvin jalasta on vain haittaa" tuhahdin. "niin se on ymmärrettävää" isä selitti. nyökkäsin kotona vein kainalosauvan jota käytin tallilla pesuhuoneeseen jossa äiti puhdisti sen ja desinfioi. "mulla on toinenkin" huomautin. "no on mutta tämä ei ole meidän jotta haju ei tartu" äiti selitti. nyökkäsin otin kotona ja koulussa käytettävän kainalosauvan käteen ja menin huoneeseeni olin laittanu pesukoneen pyörimään jossa oli tallivaateet ne oli märkiä ja likaisia. kävin suihkussa. jossa jouduin seisomaan yhdellä jalalla. sitten vaihdoin hevos yöpuvun päälleni ja menin sänkyyn. laitoin yövalon ja aloin lukea. kello lähestyi kymmentä "opettajasi ilmoitti että teillä on huomenna koulua" "joo se selitti että meillä on torstaisin ja perjantaisin koulupäivät sitten muuten on vaan kolmentunnin päiviä tai yhen jostain kahestatoista yhteen tai muuta vastaavaa" selitin unisena. "hyvää yötä" äiti sanoi ja meni. sammutin valon ja aloin nukkua.

unessa seisoi nniityllä lumi ja usva laukasivat ympäri niittyä ja nousin välillä joko usvan tai lumen selkään sekä ratsastin ilman asatulaa tai suitsia. sitten heräsin kelloni soittoon. kello oli puoli seitsemän otin kainalosauvan ja menin vaatekaapille puin hupparin ja verkkarit. sitten raahauduin alakertaan. söin paahtoleivän ja join mehua sitten hyppäsin isän kyytiin joka heitti minut kouluun oli koululla tasan kahdeksaksi ja menin suoraan luokkaan. pari kaveria kysyi mitä oli tapahtunut selitin. meillä olisi ensimmäisenä maantietoa. maantiedon opettaja oli vaaleahiuksinen nainen joka oli laittanut hiuksensa nutturaksi päänpäälle. "huomenta oppilaat" tämä sanoin. "huomenta" vastasimme. "tänään käsittelemme euroopan karttaa avatkaa lukukirjan sivut kymmenen ja yksitoista sekä tehtäväkirjan sivut neljätoista ja viisitoista. lukekaan kappale ja tehkää muistiinpanoja sitten nimetkää tehtäväkirjan kartaan kaikki euroopan maat" maantiedon opettaja määräsi. otin laukusta musta valkean penaalin ja sieltä sinisen kynän. toinen kynä oli vaaleanpunainen sininen muistutti usvasta vaaleanpunainen lumesta. luin kappaleen ja kirjoitin muistiin ranskasta englannista enspanjasta ja alankomaista sekä suomesta muistiin joitain asioita sitten nimesin tehtäväkirjaan euroopan maat. maantiedonopettaja kirjoitti kuumeisesti jotain koneella. "minä hae tulostamani ilmoiteen olkaa kunnolla" tämä määräsi ja lähti pois hänen korkokenkien kopse kuului vielä kauan. pian hän palasi hän jakoi meille kirkaan keltaisen lapun jossa luki.

Tervetuloa metsäleirille.
leirillä tutkitaan metsää ja jutellaan eläimstä kaiken ikäisille
26.6-30.6 ohjaaja: Marja Ruskanen.

"pidän leiriä joten tervetuloa" maantiedonopettaja toivotti. alhaalla oli osallistumis lappu. tunginsen laukkuni. "sitten sanny ota joku maa ja kerro siitä jotain" opettaja määräsi selitin jotain ransakasta. koulu eteni hitaasti sitten oli äidinkieltä ja vielä matematiikka myös fysiikkaa. lopulta koulu loppui ja isä haki minut kotiin. kotona valmistauduin lähtemään tallille.

Vastaus:

Tämä olikin jo vähän pidempi  Tuohon pitkään kappaleeseen olisi voinut laitaa ainakin yhden kappalejaon, mutta muuten hyvä tarina. 30v€

Nimi: Elisa

20.03.2013 11:24
// Kirjotan nyt tehtävästä tässä samalla..

Istuin bussissa. Olin jo käynyt aamulla tallilla ruokkimassa
ja laittamassa Andin ja Ninan tarhaan. Aurinko paistoi kirkaasti ja luvassa oli hieno päivä.
"ai sairas" kirosin kun astuin ulos bussista. Klinkutin koulu rakennuksen sisään. Jouduin tietenkin kiipeämään portaat ylös toiseen kerrokseen.
Samalla kun astuin porras kerrallaan ylös Lisa ilmestyi viereeni. "Kaikki okei?" Lisa kysyi katsellen menoani.
"Ei.. todellakaan. Nina teki eilen ilkeen tempun ja paiskasi mut maneesin seinää päin. Et haluu nähdä loppu tulosta." ähisin kun yritin olla astumatta paljoa kipeällä jalallani. "Auts. Okei. Toivottavasti sun jalka paranee. Onks se murtunu tai jotain?" Lisa kysyi. "Mä en tässä kävelis jos se ois murtunu mut mun on äitin sanontojen mukaan PAKKO mennä tänään terkarille näyttää mun jalkaa." selitin.

Vihdoin pääsin maantiedon luokan eteen Lisan kanssa.
"Moi Elisa! Miks sä klinkutat tolleen?" oli heti ensimmäinen kaveri kysymässä. "Sen heppa paiskas sen jalan maneesin seinää päin." Lisa oli heti kertomassa ja mulkaisin Lisaa hieman tuimasti. "Sori." Lisa kuiskasi samalla kun otti takkia pois päältään. "Huomenta!" maantiedon opettaja sanoi ja avasi luokan oven.
"Päärjäätkö?" Ben tuli viereeni kun olimme menossa luokkaan. "Joo." nyökkäsin ja istuuduin pulpettini ääreen.

Ruokailun jälkeen menin terkkarin vastaanotolle.
"Mikäs sinua vaivaa?" terveydenhoitaja kysyi kun istahdin huoneessa olevalle tuolille. "Jalka." vastasin lyhyesti. "Eilen mun hevonen yritti saada mut pois selästään ja sitten se meni seinää päin niin että mun jalka jäi seinän ja hevosen väliin ja nyt se näyttää ... tältä." nostin lökäreitteni lahjetta. "Selvä juttu." terkkari sanoi ja alkoi tunnustelemaan kipeää jalkaani. "AI! Etkö sä vois olla hiukan varovaisempi? Siinä on mustelma jos et huomannu!" kiljahdin. Nainen katsoi minua anteeksi pyydellen ja tunnusteli jalkaani nyt hellemmin.
Terkkari vain tosesi sen hieman turvonneen ja olevan mustelmien peittämä mutta mitään murtumaa siinä onneksi ei ollut.


Koulu päivän jälkeen lähdin tallille. Tänään en voisi ratsastaa kipeän jalan takia joten annoin hevosille vapaa päivän.
Kävin vain siivoamassa molempien karsinat ja putsaamassa ruoka kupit. Päätin myös putsata Andin ja Ninan varusteet.
Ensin putsasin tottuneesti Andin varusteet ja sen jälkeen siirryin Ninan varusteisiin.
Ninan varusteet eivät olleet kovin likaisia. Rasvasin ensin satulan ja putsasin jalustimet hiekasta. Sen jälkeen harjasin satulavyön. Sitten otin suitset. Irrotin suitsista jokaisen irtoavan osan ja putsasin ne hyvin. Sitten kokosin suitset uudelleen yhteen. "Kas noin. Valmista tuli." tokaisin ja ripustin Ninan suitset takaisin naulaan.

Olin juuri lähdössä tallista kun Sopuli tuli minua vastaan. "Moi. Ootko jo lähössä?" Sopuli kysyi. "Joo. En ratsastakkaan tänään. Tuun takasin illalla vaan ruokkimaan Ninan ja Andin." selitin. "Selvä. Miltä jalka tuntuu?" Sopuli kysyi. "Sattuu. Mut kyllä se tästä." totesin.

// Tulipa lyhyt ja pikanen tarina..

Vastaus:

Vähän yhdyssanavirheitä löytyi, mutta muuten hyvä  15+5= 20v€

Nimi: sanny

17.03.2013 18:03
/jatkuu

sazzy lähti pitämään tuntia ja minä katsoin kelloa. Tuntilaisia hääri joka puolella jutelemassa ja lähdössä kentälle. menin usvan karsinaan sillä lumi meni tunnille. taputin usvaa. annoin sille parinamia ja rapsutin sitä harjan juurelta. sitten muistin se olisi sama leikata deltsun harja nyt jos se ei olisi tunnilla. jätin usvan karsinaan ja menin kurkkaamaan oliko deltsu karsinassa. deltsu nökötti nukuvan näköisenä karsinassa. hain tarvikkeet ja aloin leikata deltsun harjaa pystyksi. siinä meni hetki sillä tein tarkaa työtä kun muutakaan ei ollut puolen tunnin kuluttua deltsun harja oli kiiltävä ja pysty sekä sen takut oli suoristettu. sitten otin riimun ja menin viemään hevosia ulos.

kaikki sujui hyvin vein usvan sitten deltsun ja suklaan sekä muita ketkä ei olleet tunnilla. #voisin ratsastaa nobella# ajattelin. vein loput ulos ketä oli ja menin sitten varustamaan noben. ratsaastajat tulikentältä. "jaa menet vielä ratsastamaan tule sitten toimistoon" sazzy pyysi. "juu" sanoin ja menin maneesiin nousin noben selkään ja menini alkukäynnit. jalustimet olis sopivat jo alussa joten en niitä alkanut säätää. ratsastin parikierrosta käyntiä sitten menini ravissa voltteja päätyihin. sitten menin ne laukassa ja vaihdoin suuntaa. tein parikertaa saman ja menin taas ravissa voltteja sinne tänne. sitten menini loppukäynnit. sitten riisuin varusteet nobelta harjasin sen ja laitoin loimen vein sitten muiden seuraan ulos.

menini sitten toimistoon.
-hei käy vain istumaan, sazzy kehoitti. istuin
-olen sitä mieltä että käy voit pitää pari alkeis ja jatkotuntia jos se käy
-toki käy
-hienoa työn iloa
-kiitos

kävelin pois¨. hain tavarani ja lähdin kävelemään bussi pysäkille josta äiti minut hakisi. kävelin lumisella kävelytiellä jota ei ollut aurattu reppu selässä. samassa liukastuin. lumi oli peittanyt peilikirkaan jään ja minä kaaduin. nilkani tuntui kipeältä mutta en välittänyt yritin päästä ylös mutta turhaa nilkkani ei kestänyt painoa. kännykäni soi. äiti soitti:

"missä olet sanny olen odottanut kohta kymmenen minuuttia sinä tiedät minulla on kokous vielä puolentunnin sisällä"
"mä kaaduin enkä pääse ylös" selitin. "missä sinä olet tulen heti sinne tarvitaanko ambulanssi" äiti kyseli. "nä vähän eteenpäin tallilta ja ei ei tarvii selviän kyllä se tuntuu jo paremmalle" selitin. äiti ajoi nopeasti luokseni ja auttoi minut autoon. "huomenna menet lääkäriin" äiti julisti. "no enkä mene" vastasin happamasti en ollut yhtään iloinen siitä että nilkani olisi nyrjähtänyt niin pahasti että se pitäisi leikata tai jotain. "älä viitsi satuuko siihen oikeasti kovasti mennäänkö päivystykseen" äiti kyseli ja selitti kaiken laista. "ei tarvii pärjään huomiseen" vannoin. kotona äiti auttoi minut omaan huoneeseen sain vaivalla ratsastus vaateet yltäni ja pompin yhdellä jalalla ympäri taloa. "menen nyt heihei" äiti huikkasi alhaalta. "joo moikka" huusin. laskin varovasti painnoa nilkalleni se kesti ihme kyllä kävelin varovasti askel toisensa eteen se oli vaikeaa mutta onnistuin pääsemään huoneeseeni.


heräsin kun äiti herätti minut hellästi tönimällä. "nyt lääkäriin" hän sanoi. "mutta se kesti eilen painoakin ja sillä voi.." selitin. "ei kun nyt mennään" äiti määräsi. puin päälleni ja menini autoon. "mul on hirvee nälkä" valitin. "syödään tämän jälkeen" äiti ehdotti. lääkiri otti meidät heti vastaan hän oli loisen näköinen nainen. "no se kastää hieman kävellä" hän sanoi ja selosti että tarvitsisin yhden kepin pariksi viikoksi. "mutta mä oon töissä tallilla" huomautin. "no sinähän voit kävellä hieman jalallasi joten viedessäsi hevosia ulos voit kävellä omalla vastuullasi" lääkäri ehdotti. nyökkäsin nilkka ei siis mitenkään estäisi minua. "otetaan kaksikeppiä toista saat luvan käyttää tallilla toista kotona en halua että kepisi avulla kuskaat meille lantaa" äiti ilmoitti. ja niin poistuimme lääkäristä minä yhden kepin kanssa äitillä oli toinen kädessä. "voi sinua mitä haluat tänään tehdä" äiti kysyin. "olla tallilla" vastasin. "siis menet sinne vasta kahdelta et sitä ennen saat luvan levätä. haukaisin. ei auttanut muu. lähetin sazzylle viestin jossa kerroin että minulla oli yksi keppi käytössä mutta saisin silti käydä tallilla ja muuta kunhan olisin varovainen.

Vastaus:

Kiva kun ratsastit Nobella, kun sillä ei ole kukaan vähään aikaan mennytkään  Taisit kirjoittaa aika nopeasti, kun aika monta kirjoitusvirhettä löytyi. Saat 20v€

Nimi: Elisa

16.03.2013 13:01
// Jatkuu

Kun olin saanut Ninan uudet varusteet ja tarvikkeet paikoilleen sekä olin löytänyt Andin uudelle satulahuovalle paikan menin vaihtamaan tallivaatteet päälleni.

Kun astelin takaisin alakertaan kävin hakemassa kottarit ja talikon karsinoiden siivousta varten. Putsasin ensin Andin karsinan. Otin kaikki likaiset ja märät aluset karsinasta pois ja kävin viemässä ne lantalaan. Sen jälkeen levitin karsinaan puhtaat aluset ja siirryin Ninan karsinalle. Kun molemmat karsinat olivat puhtaat Sopuli juoksi tallin ovelle. "Elisa! Tuu kattomaan Ninaa ja Andia!" Sopuli huudahti ja kiiruhdin Sopulin perässä tarhoille.

"Voi jumpe!" sain sanottua riemuissani kun näin miten Nina ja Andi rapsuttivat toisiaan sään kohdalta. "Sulosta." Sopuli hymyili. "Aattelin tulla vaan kertomaan kun olit niin huolissas Ninan ystävystymisestä." Sopuli sanoi. "Nii.. tää paransi mun päivää entisestään." hymyilin. Hetkenpäästä Nina ja Andi nostivat päänsä minua kohti korvat hörössä. Menin tarhan sisälle ja huusin molempien nimeä. Andi ravasi pää ylsäästi kaarella luokseni pitkin sulavin askelin ja tuli rapsutettavakseni. Nina ravasi Andin perässä kuin pieni varsa. "Hei tytöt. Ihanaa kun te ootte kavereita." hymyilin. Andi hörähti ja nappasi viereisestä heinä kasasta tupon heiniä ja alkoi rouskutella niitä tyytyväisesti.
"Me voitaisiin kokeilla tänään vähän ratsastusta Nina." puhelin tammalle jolle olin edelleen hieman näkymätön ellei minulla ollut herkkuja mukana.

Astuin takaisin talliin ja otin Ninan riimunarun naulasta. Sen jälkeen menin takaisin tarhoille ja otin Ninan kiinni.

Talutin tamman käytävälle kiinni ja hain sen harjapakin. "Tänään meet sitten nätisti jooko?" puhelin tammalle joka vilkaisi minua tympeästi kuin sanoen *Katotaanko?*. Harjasin Ninan kokonaan hyvin ja selvitin hieman takussa olevan hännän. Putsasin sen jälkeen kaviot jotka se nosti taas kiltisti. Taputin tammaa kaulalle ja otin sen uudet jännesuojat. Laitoin jännesuojat tamman jalkoihin ja hain sen uuden satulan satulahuoneesta. "Kokeillaan tätä." sanoin ja nostin satulan tamman selkään. Liutin satulan oikeaan kohtaan ja suoristin alla olevan huovan. "Täähän sopii ku valettu sulle. Hyvä juttu." hymyilin ja kiristin satulavyön. "Kas noin sitten suitset." sanoin ja hain suitset.
Suitsien kanssa oli taas ongelmia. Tamma nosti päätään niin etten millään meinannut saada suitsia sille laitettua. "Pää alas!" murahdin ja laskin toisella kädellä sen pään alas vaivalla ja sujautin suitset nopeasti tamman päähän ja laitoin remmit kiinni. "Noin hyvä tyttö. Helpommalla pääsee kun ei sano vastaan." huokaisin ja menin laittamaan turvaliivin päälleni ja kypärän päähän. "Ratsastamaan menossa?" toimistosta tullut Sazzy tokaisi. "Jep." nyökkäsin kävellessäni Ninan luo. "Menehän sitten varovasti. Mulla alkaa tunti puolen tunnin päästä maneesissa sitten." Sazzy kertoi. "Ok. Ei me kauaa olla maneesissa." sanoin ja lähdin taluttamaan Ninaa maneesia kohti.

Maneesissa otin jakkaran ja talutin tamman keskelle. Laskin ja mittasin jalustimet ja sain pidettyä Ninan paikoillaan sillä aikaa kun nousin selkään.
"Noin hyvä." kehuin kun tamma seisoi kiltisti.
Ohjasin Ninan uralle ja annoin olla pitkät ohjat.
Kävelimme muutaman kierroksen rauhallisesti kävellen kunnes otin ohjas tuntuman. Tamma valpastui allani ja oli selvästi valmiina taistoon.
Tein käynnissö muutaman pysähdyksen ja voltin kunnes valmistauduin raviin. Huokaisin ensin syvään ennen kuin annoin pohkeita. Nina lähti pukin kautta raviin. Se ravasi muutaman askeleen kiltisti kunnes alkoi rodeo.
Pompin satulassa sinne tänne mutta ihme kyllä pysyin selässä. "Prrr Nina! Hidasta!" käskin tammaa ja istuin satulassa liikkumatta ja myötäillen sen liikkeitä ja keskityin pitämään tasapainoni. Hetken päästä Nina pysähtyi eikä enää liikkunut vaikka kuinka annoin sille pohkeita. Pyöräytin silmiäni. "Sä oot näköjään saanu aina tahtosi läpi." huokaisin ja pamautin pohkeet kunnolla ja Nina säpsähti liikkeelle. Nyt se kulki taas käynnissä kiltisti. Hetkenpäästä otin taas ravin ja muutaman vastustamisen jälkeen se suostui ravaamaan suht hyvin.
Ravasimme muutaman kierroksen kunnes päätin ottaa hetken laukkaa. Nina ei ollut asiasta taaskaan samaa mieltä vaan lähti kuin tykin kuula laukkaamaan ja pukittamaan ympäri maneesia.
En ollut huomannut maneesin ovelle tulleita tuntilaisia hevosten kanssa ja Sazzya joka katsoi Ninan ja minun erittäin hyvää yhteistyötä.
Nina ei suostunut pysähtymään vaan pukitti sinne tänne. Pysyin selkässä juuri ja juuri mutta hiki pisaroita alkoi ilmaantua otsalleni. Sitten Nina päätti tehdä jotain hyvin ikävää johon en lainkaan ollut valmistautunut.
Nina syksyi kohti maneesin seinää. "Varo Elisa!" kuulin Sazzyb äänen juuri ennen kun Nina pamautti jalkani päin seinää ja liu´uin selästä kivusta vakeroiden.
Sazzy kiiruhti luokseni. "Miten kävi?" Sazzy kysyi huolestuneena. "Auh.. jalkaan sattuu." sain sanottua. Nina seisoi maneesin toisessa päässä. "Se oli aikamoinen rodeo esitys." Sazzy sanoi kun auttoi minut ylös. "No joo.. au!" huudahdin kun jalkaani koski hirveästi. "Ei kai se oo murtunu." Sazzy säikähti. "Ei se tunnu murtuneelta. Siihen tulee varmaan vaa mustelma." sanoin tunnustellessani kipeintä kohtaa. "Hilla! Hae joku tallitytöistä tänne." Sazzy käski yhtä tuntilaista ja tyttö lähti kohti maneesia antaen ensin poninsa ohjat toiselle.
Hetkenpäästä Sopuli ja Sanny juoksivat maneesiin tyttö kannoillaan. "Onko kaikki hyvin?" molemmat sanoivat samaan aikaan kun tulivat minun ja Sazzyn eteen. "Nina paiskasi mun jalkan seinää päin." sanoin. "Auts." Sopuli totesi. "Nina seisoo tuolla." Sanny osoitti maneesin toista päätä. "Mä voin hakee sen." hän vielä lisäsi ja kävi ottamassa tamman kiinni.
"Mä nousen vielä hetkeksi selkään." sanoin ja klinkutin tamman viereen. "Onkohan se hyvä idea?" Sopuli kysyi. "On se. Se ei saa oppia enää siihen että se saa aina ihmisen pois selästään kun se kerran sen tiputtaa." sanoin ja Sazzy auttoi minut tamman selkään.
Toinen pohkeeni oli niin kipeä etten pystynyt tekemään sillä suurinpiirtein mitään joten pyysin että Sanny taluttaisi minua hetken maneesin ympäri. Aloittelijat näyttivät hieman pelokkailta kun Sazzy laski heidän jalustimiaan alas. Kun laskeuduin varovasti Ninan selästä menin lapsien luokse. "Kuulkaas." aloitin ja tuntilaiset katsoivat minuun. "Tiedän että äskeinen näytti vähän hurjalta mutta voin vaakuuttaa että teidän hepat ja ponit ei ole yhtä hurjia kuin minun hevoseni oli äsken. Ne pitää teistä hyvän huolen ja ovat varovaisia etteivät vaan tiputa teitä selästä." selitin lapsille rauhallisesti. "Miksi sun heppa teki niin?" yksi tyttö kysyi. "Koska sitä ei ole kunnolla opetettu siihen ettei se saa tehdä niin. Sen pitää oppia tavoille niin sen jälkeen siitä tulee varmasti hyvä ratsu." sanoin. "Luvatkaa että te olette rohkeita ja nousette aina tippumisenkin jälkeen takaisin satulaan." rohkaisin vielä. "Joo. Me luvataan." lapset nyökkäsivät yhtä aikaa.

Sopuli auttoi minua riisumaan Ninan ja harjaamaan sen. Kun tamma seisoi karsinassaan klinkutin tarhoille hakemaan Andin. Päätin juoksuttaa sitä hetken juoksutuskentällä.

Talutin Andin kentälle ja talutin sitä hetken vaikka se tekikin kipeää. Sen jälkeen pyysin sen raviin. Andi ravasi kiltisti ja sulavin askelin. "Hyvä tyttö. Laukka!" sanoin ja maiskutin. Andi lähti kiltisti laukkaan. Noin puolen tunnin päästä kun olin saanut Andia juoksutettua tarpeeksi kävelin sen luo ja halasin sitä. "Onneksi minulla on sinut. Rauhallinen ja kultainen Andini. Toivottavasti Ninastakin tulee joskus sellainen. Se varmaan tarvitsee vaan rakkautta." mietin ja moiskautin pusun Andin poskelle ja talutin sen talliin.
Harjasin Andin sen karsinassa jonka jälkeen hain sille porkanan palan. "Kas tässä tyttöseni." hymyilin ja Andi nappasi porkanan kämmeneltäni ja alkoi rouskuttaa sitä tyytyväisenä. Sen jälkeen hain toisen porkanan palan ja menin Ninan karsinaan jossa tamma seisoi hieman alla päin. "Loppu tunnin menit kumminkin kiltisti joten saat tälläsen." sanoin tammalle ja annoin porkanan palan sille. Se nappasi sen tyytyväisenä kädestäni ja alkoi rouskuttaa sitä niin että kuola valui sen suusta ja kuului vaan massutus. Hymyilin ja silitin Ninaa kaulasta. Rapsutin sitä hiemna korvan takaa ja poskesta mutta se ei näyttänyt piittaavan tai nauttivan kummastakaan. Aloin rapsuttaa sitä sään kohdalta ja silloin Nina venytti kaulaansa ja sulki silmänsä ja alkoi nostelemaan huuliaan. Naurahdin tammalle. Näytti siltä kuin se oli laulanut tai jotain. "Taidat pitää tästä." hymyilin ja rapsutin vielä hetken kunnes lopetin. Silloin Nina käänsi päänsä minua kohti kummastuneen *Joko sinä lopetit vai?*. Hymyilin ja taputin tammaa kaulasta. "Tuon teille kohta iltasapuskat." sanoin astuin ulos karsinasta.


Kun olin saanut annettua ilta ruuat tammoille pyysin äitiä hakemaan minut tallilta koska kipeällä jalalla en todellakaan aikonut kävellä kotiin.

Kotona Jani jotui auttamaan minua ratsastussaappaitten pois ottamisessa. "Jestas ku on jumissa." Jani ähisi ja minä suurin piirtein huusin kivusta kun vihdoin Jani sai otettua saappaan jalastani. "Auuuts! Olisit ollu hiukan varovaisempi." ärähdin. "No anteeks." Jani huokaisin ja otin toppahousut jalastani ja käärin kipeästä oikeasta jalastani sukan pois. Sen jälkeen otin ratsastus housut varovasti jalastani ja silloin se kaunis ilmestys tuli näkyviin. "Hyi hiivatti!" Jani sanoi nähdessään jalkani joka oli aivan violetin sininen koko pohjealueelta. "Se hevonen on sulle vaaraksi." äiti kauhistui. "Eikä oo! Mä saan sen koulutettua." väitin vastaan vaikka tiesin äitin olevan oikeassa. "Laitetaan siihen äkkiä jotain kylmää." äiti sanoi ja meni heti pakkasen luo ja toi minulle pyyhkeeseen kääritys vihannes pussin.
Ilta menikin siinä vihannes pussia jalassa pitäen ja Jani passasi minua koko ajan kysyen "Istutko hyvin? Tahdotko juotavaa? Entä syötävää? Haluatko kirjan luettavaksi?" ja niin edelleen.
"JANI! Lopeta jo! Tv päälle ja istu alas!" karjaisin ja Jani istahti hieman pelästyen sohvalle. "Sori." Jani naurahti ja napsautti tv päälle kaukosäätimestä.

Vastaus:

Auts! Toivottavasti Nina rauhoittuu pian  50v€

Nimi: Sopuli

16.03.2013 10:19
/ ...jatkuu /

Hymyilin Sazzylle. Hän oli istuutunut sohvalle, joku oli laittanut hevoselokuvan pyörimään. Istuuduin nojatuoliin ja laitoin vielä limsamukini paremmin.
"Hyvää elokuvahetkeä", Alina toivotti iloisesti kaikille. Ratkesimme nauruun, mutta lopetimme, kun elokuva alkoi.

Elokuvan aikana oli hiljaista, sen keskeytti vain kahina, joka aiheutui liikkeestä, kun joku haki limsaa tai karkkia. Lisäksi limsa sihisi voimakkaasti, mutta selvisimme ilman limsan läikkymisiä. Elokuva kertoi tytöstä, joka oli loukkaantunut onnettomuudessa vaikeasti, mutta lopussa hän paranee, hevosensa ansiosta ja pystyy ratsastamaan ja tekemään yms. muuta hevostelua. Tarinassa oli surullinen loppu, kun he olivat kalliojyrkänteellä ratsastusreissulla ja sitten se kallio romahti alas mereen ja hevonen sekä tyttö kuolivat. Siinä vaiheessa meille kaikille tuli kyyneleet silmiin.

"Olipa se surullinen loppu", joku mietti ääneen elokuvan loputtua. Vilkuilin lopputekstejä, koska halusin tietää mikä oli niin ihanan musiikin, joka elokuvassa lopussa oli ollut, nimi.

"Pelataanko nyt lautapelejä?" joku kysyi. Kuului hyväksyvää hälinää. Joku haki lautapelit jostakin pöydältä ja saimme vapaasti pelata. Menin Sannyn, Sazzyn ja Alinan sekä Elisan kanssa pelaamaan Afrikan Tähteä eräälle matolle. Pelasimme sitä huolella ja koska kukaan ei ollut vielä voitolla, teimme kaikkemme.

Kymmenisen minuutin päästä löysin Afrikan tähden aivan Afrikan kärjestä. Minun täytyi päästä äkkiä Kairoon, josta lähdin. Muut yrittivät tietenkin estää sitä, olihan muilla hevosenkengät löytyneinä sen jälkeen.
"Nyt et voitakaan!" Elisa huudahti leikillään, kun hän sai kutosen nopalla. Hän oli lähellä Kairoa, hän tarvitsi enää vain kakkosen. Minä sen sijaan tarvitsin kutosen.
"Et niin!" Sanny ilakoi perään ja tuli minusta ohitse, hän tarvitsi enää nelosen.
"Syökää kanaa, syökää kanaa", huudahti Sazzy, joka sai kutosen nopasta ja päätyi kolmen päähän Kairosta. Oli jännittävä hetki, kun pyöritin kämmenieni sisällä noppaa. Kun se lennähti lattialle, se pyöri hetken.
"Mikä tuli?" kysyin äkkiä, sillä en nähnyt sen lukua. Elisa ja Alina odottivat hetken. Heidän kasvonsa olivat iloiset.
"Vitonen tuli", he sanoivat yhteen ääneen ja nyökäten siirsin sinistä hahmoani yhden ruudun päähän Kairosta. Elisa pyöritti noppaa ja sai ykkösen. Hänen ilmeensä oli tekohapan, mutta hän virnisti.
"Nelonen tuli, tietenkin mun tuurilla!" hän huudahti ja siirsi pelimerkkiään kaksi ruutua kauemmaksi minun ruudustani. Oli Alinan vuoro, hän oli liian kaukana kuitenkin osallistuakseen meidän kilpajuoksuun. Hän heitti noppaa ja sai kutosen, päästen kymmenen ruudun päähän Kairosta.
"Aika hyvin, kutonen", hän sanoi ja siirsi pelinappulaansa. Hymyilimme iloisesti, kun Sanny otti nopan käteensä ja pyöritti sitä kämmentensä välissä teatraalisesti. Kun se irtosi hänen otteestaan, lensi valkea noppa kopisten kohti sänkyjä. Loikkasin sen perään ja kun olin miltei sängylläni, loikkasin liukuun. Liu'uin sängyn alle, jossa katsoin mikä tuli ja otin nopan käteeni.
"Kolmonen", sanoin ja kävelin takaisin peliseuraani. Sanny nauroi hetken aikaa siirtäessään pelinappulaansa minun omani päälle, jossa se pysyi. Sazzy otti nopan ja heitti sen nopeasti pelilaudalle. Sieltä pongahti kakkonen. Hän päätyi samaan ruutuun kanssani ja laittoi Sannyn oman nappulan päälle omansa. Nyt laudalla oli kolmen pelimerkin torni.

"Minun vuoroni!" Elisa naurahti ja heitti noppaa, saaden kakkosen, päätyen yhtä ruutua kauemmaksi tornista. Alina nauroi ottaessaan nopan käteensä ja heitti sen. Kutonen tuli, uudestaan. Enää neljä ruutua Kairoon.
"Hyvä tuuri, Alina", kehuin Alinalle. Hän nyökkäsi hymyssä suin.
"Minun vuoroni", sanoi Sanny, joka heitti noppaa ja sai kakkosin, jääden paikalleen.
"Huono tuuri", sanoin Sannylle naurahtaen. Sazzy nauroi ja heitti noppaa, kaatuen jotenkin selälleen, nauraen katketakseen. Hänen kädestään livennyt noppa osoitti kakkosta.
"Taas huono tuuri!" totesin ja otin nopan käteeni. Minullakaan ei ollut parempaa tuuria, itsekin sain kakkosen.

Elisa sai ykkösen ja nauroi itsekin katketakseen, sillä hänen pelinappulansa liittyi kiikkerään pelinappulatorniin. Alina naurahti heittäessään noppaansa ja sai nelosen. Hän siirsi nappulansa Kairoon ja loikkasi riemuiten ylös, vahingossa potkaisten nappulatornimme kumoon.
"Jee, minä voitin, jee minä voitin!" hän huudahti iloissaan kädet kohti kattoa, voitontanssiaan tanssien. Nousimme itsekin ylös ja onnittelimme häntä haleilla ja viidellä karkilla.
"Onnea voittajalle", onnittelin häntä ojentaessani hänelle teatraalisesti karkkia ja limsamukia. Sanny ja Elisa aloittivat pelin laittamisen paikoilleen ja autoin Sazzyn kanssa, kun Alina vei mukiaan ja karkkeja pöydälle.
"Hyvä peli oli, oikein jännittävä", Sazzy totesi. Nauroimme vielä lisää.

Pelasimme koko porukalla Aliasta ja Alfapetiä joukkueissa. Ilta kului rattoisasti ja päätimme käydä antamassa hevosille joukolla iltaeväät. Teimme työnjaon; jokainen sai valita kolme hevosta, joille antoi evästä. Minä valitsin Wilmun, Mixin ja Merin, kun taas Elisa valitsi Ninan, Amin ja Kesiksen. Muut valitsivat hevosensa ja lähtivät alakertaan antamaan heinät ja rehut hevosille.

Palasimme vielä yläkertaan siistimään paikkoja ja syömään karkkeja. Tässä vaiheessa oli kello jo kahdeksan, joten jotkut lähtivät jo kotiin. Itse siivottuani otin pientä iltapalaa ja vaihdoin vaatteeni yöpukuun. Katsoin vielä telkkaria kaksi tuntia ja luin samalla kirjaa. Criminal Minds oli kiinnostava ohjelma, todellakin.

Kun menin nukkumaan, pesin hampaani. En lukenut enää kirjaa, vaan menin suoraa päätä nukkumaan alasänkyyn, jonka ympärille olin tehnyt pyyhkeistä ja lakanasta suojan. Nukahdin miltei välittömästi ja näin rauhallista unta, jossa ratsastin Wilmulla.

/ Loppu /

Vastaus:

Hyvä tarina, menin itse ihan sekaisin tuossa Afrikan tähti-kohdassa xD 35v€

Nimi: Sopuli

15.03.2013 19:37
/ Tähän tarinaan tulee puolentoista päivän tekemiset, koska tuo tehtävä. /

Hymyilin molemmille, kun kipitimme kohti yläkertaa, jossa yöni vietin. Hyppelehdin kaksi porrasta kerralla ja pääsin portaat nopeasti ylös. Sanny ja Elisa olivatkin jo siellä, he olivat löytäneet jostakin tusseja ja ison lakanan.
"Saako tuota käyttää?" kysyin ja suljin oven perässäni. En laittanut lappua ovelle, koska tiesin, ettei Sazzy tulisi ja enkä halunnut estää muista hoitajia tulemasta suunnittelemaan juhlia. Sanny vilkaisi Elisaa, joka tutkaili tusseja ja niihin tehtyjä merkintöjä.
"'Vesiliukoinen; lähtee kankaista tavallisessa pesussa', joten voimme käyttää ja laittaa sitten pesuun tai säilytykseen seuraavaa kotiintulojuhlaa varten, voihan Sazzy aina muulloinkin lähteä vaikkapa hakemaan pidemmän matkan takaa hevosta tai mennä lomalle", Elisa kertoi ja nyökkäsin.
"Hyvä, varmistin vain", kerroin heille ja kävelin pöydän ääreen. Otin paperin ja lyijykynän ja aloin suunnittelemaan lakanan tekstiä ja sen sommittelua. Sanny ja Elisa tekivät paperille jotakin listaa.

Sain suunnitelman pian valmiiksi. Laitoin oranssipäällysteisen lyijykynän pöydälle ja otin paperin reunoista kiinni, nostaen sen esille.
"Tässä on suunnitelmani", sanahdin lyhyesti ja Sanny sekä Elisa nostivat katsettaan, hyväksyvästi nyökäten.
"Sopii minulle", he molemmat vastasivat yhteen ääneen ja ratkesimme nauruun. Meistä oli tulossa tiivis ryhmä, joukkue, tiimi yms. Pidin heistä molemmista.
"Hienoa, voisinkin nyt kirjoittaa sen tuolle lakanalle", kerroin ja ojensin kättäni kohti lakanaa. Kuinkas ollakaan, Camu ryntäsi portaista ylös ja alkoi raapia ovea. Ja koska oven avausmekanismi oli vähän huono, aukesi sisäänpäin aukeneva ovi noin vain ja Camu säntäsi huoneeseen.

Sekunnissa, silmän räpäytyksessä, Camu oli ehtinyt sännätä pöydän ääreen ja kurkotti jo pöydän päälle, napsaisten hampaansa lakanan ympärille. Hyppäsin pystyyn tuolilta niin, että se kaatui kolahtaen. Camu ei saanut viedä lakanaa. Sanny ja Elisa säntäsivät kuin sanattomasta sopimuksesta alas viilettävän Camun perään ja ryntäsin perään. En halunnut luovuttaa.
"Camuu, tänne", komensin Camua. Se oli kuitenkin ehtinyt jo ulos ovesta, jonka joku hoitajista oli aukaissut päästäkseen sisälle. Kun ehdimme tallin ulkopuolelle, Camu oli jo tehnyt tuhonsa - lakanan silppua oli joka puolella, suurin osa niistä oli aivan märkiä kuolasta ja sulaneesta lumesta. Huokaisin ja kävelin Camun luokse, joka oli keskittynyt repimään toista puolta lakanasta. Repäisin murisevan Camun suusta lakanan, todetakseni sen olevan aivan käyttökelvoton. Viha sykki sisälläni, mutta rauhallisesti hengittämällä sain sen tukahdettua pieneksi palloksi. Potkaisin jääkökkäreen kauemmas, koska se oli aivan polulla - joku hevosista olisi voinut loukata itsensä siihen. Lisäksi potkaisu oli haihduttanut tukahdetun vihapalloni.
"Camu, tiedät ettet saa tulla yläkertaan", nuhtelin Camua, joka katsoi minua pahoillaan olevalla pentuilmeellä. Hymyilin sille.
"Tunnet minut jo aivan liian hyvin", nauroin Camulle, joka nousi ylös ja nuolaisi kättäni.
"Opitko tästä jotakin?" kysyin vielä Camulta, joka näytti nyökyttelevän päätään.
"Hyvä", sanoin koiralle ja aloin keräillä lakanan riekaleita pois pihalta. Elisa ja Sanny tulivat auttamaan.
"Ei tästä iloa ole, ellei sitten tee tästä Viirun patjan täytettä", Elisa totesi ilottomana ja huokaisi. Nyökkäsin ja jatkoin tehtävääni hiljaisena. Camu työnteli lakananriekaleita kuonollaan yhteen kasaan, kuin auttaakseen meitä. Pian australian paimenkoira hävisi johonkin ja päätin käydä tarkistamassa tilanteen.
"Käyn katsomassa minne Camu katosi", sanoin kahdelle uudelle ystävälleni, jotka toivat riekaleet talliin. Seurasin heitä, koska en nähnyt Camun jälkiä pihalla, lukuunottamatta äskeisiä.

"Camu, missä olet?" huhuilin Camua. Kuulin matalan haukahduksen ja lähdin seurailemaan sitä. Huomasin tulleeni huoneeseen, jota en tiennyt. Camu oli kaapin edessä, nenä kohti kaapin ovea. Kävelin koiran luokse ja silitin sen niskaa, samalla kun aukaisin kaapin oven. Kaapin oven sisäpuolella oli lappu.
"'Ota, jos tarvitset', täydellistä, hyvä Camu!" luin ääneen ja kehuin koiraa. Laskeuduin kyykkyyn ja rapsuttelin hetken aikaa Camua perusteellisesti, kunnes se lähti tilanteesta pois. Otin kaapista valkoisen lakanan ja suljin kaapin oven huolellisesti, ettei Camu pääsisi sinne. Suuntasin Elisan ja Sannyn luokse lakana kainalossa.

"Katsokaa mitä Camu minulle näytti", kerroin heille nostaen lakanaa käsilläni ylöspäin. Sanny ja Elisa vilkaisivat minuun hymyillen. Asetin lakanan pöydälle ja kävin tarkastamassa, että ovi todella oli kiinni ja kunnolla.
"Noniin, aloitetaan lakanan koristelu", Sanny sanoi ja otti tussin käteensä. Itse otin tummansinisen tussin ja aloin kirjoittamaan koristeellisin kirjaimin tekstiä 'Tervetuloa kotiin, Sazzy!' sekä Sanny ja Elisa tekivät koristepiirroksia, kuten kukkia, hevosenkenkiä ja muita hevosaiheisia juttuja.

Hetken päästä lakana oli valmis ja annoimme sen kuivua hetken. Päätimme mitä kukin toi.
"Voin hakea kaupasta kertakäyttöastioita", ehdotin ja hain rahani, laskien ne nopeasti. Ne riittivät, onneksi. Rahat olivat Sazzyn antama palkka siltä viikolta.
"Voin hakea karkit ja musat", Elisa ehdotti. Sanny mietti hetken.
"Tuon kotoani lautapelejä yms. Voisimme myös katsoa tuosta uudesta telkkarista jonkun elokuvan. Tiedän muuten yhden hyvän!" Sanny ehdotti ja hänen kasvoillaan oli heureka!-ilme.
"Hyvä, huomenna sitten monelta teemme sen? Ja miten saamme Sazzyn tänne?" kysyin ja painoin käteni miettivästi lämpimille poskilleni.
"Huomenna seitsemän aikaan? Ja ehkä jonkun pitäisi kutsua hänet tänne?" Elisa ehdotti. Rapsutin kaulaani, koska sitä kutitti.
"Sopii minulle", vastasin.
"Mitä jos laitamme viestin hänen pöydälleen?" Sanny sanoi ja otti uuden paperin.
"Joo!" vastasimme Elisan kanssa. Sanny kirjoitti lyijykynällä jotakin ja näytti sitten tekstiä meille. 'Hyvä Sazzy! Olette kutsuttu salaiseen yllätykseen eräälle ihastuttavalle persoonalle järjestettyyn kutsuun. Muista, älä kerro kenellekään! T. hoitajat' luin mielessäni hiljaa ja näytin peukkua ylöspäin.
"Hyvä!" ilakoin ja Elisa otti uuden paperin, johon hän kirjoitti juhlallisella käsialalla Sannyn keksimän viestin.
"Tämä täytyy enää viedä johonkin sitten aamulla, kuten vaikkapa sitten Sazzyn toimistoon", Elisa sanoi ja laittoi kynän pöydälle, tarkistaen viestin.

"No, koska kaikki on valmista, voimmekin nyt jatkaa tehtäviämme hevosten kanssa", Sanny ehdotti melko arasti.
"Niin voimmekin", sanoin ja he nousivat ylös.
"Alkaa olla myöhä, minun täytyy lähteä kotiin, kunhan vain syötän Amin", Elisa sanoi ja nyökkäsin.
"Minä taidan painua sitten pian pehkuihin, kunhan olen hoitanut Wilmun", kerroin heille ja Sanny nyökkäsi.
"Okei, nähdään sitten huomenna", hän sanoi ja lähti alakertaan. Piilotin lakanan yhteen kaapeista ja painoin mieleeni sen paikan.

Lähdin alakertaan ja nopeasti harjasin Wilmun ja annoin sille iltaruoat. Sen jälkeen söin iltapalaa ja katsoin sen päivän Criminal Mindsin. Menin nopeasti hampaiden pesun jälkeen nukkumaan, koska huomenna olisi aikainen herätys.

Seuraava päivä

Heräilin aikaisin siihen, kun joku kolahti alakerrassa, kenties se oli vain kottikärryt tai jotain normaalia kolahti maahan tai pöydälle toimistossa. Puin nopeasti päälleni ja koikkelehdin tallivaatteissani toimiston kautta varustehuoneeseen, jossa luin taulun, jolla oli tehtävät. Minun täytyi viedä Kesis, Mix ja Meri tarhaan ilman loimia purkamaan energiaansa. Hymähdin ja menin ensin Kesiksen karsinan eteen. Otin riimun käteeni ja näin, kuinka oripoika käveli korvat luimussa karsinansa kauimmaiseen nurkkaan. Avasin varovasti karsinan oven ja annoin Kesiksen haistella itseäni. Se antoi vähitellen periksi, joten pujotin sen päähän riimun ja narun napsautin riimuun kiinni. Kävelytin orin käytävälle ja hain Mixin ja Merin.

Huomasin Sannyn käytävällä.
"Voitko auttaa minua viemään nämä kolme tarhaan?" kysyin häneltä ja sain vastaukseksi nyökkäyksen.
"Tietenkin, voin ottaa Kesiksen ja Merin", Sanny vastasi ja hymyilin. Ojensin hänelle Merin ja Kesiksen riimunnarut ja taputin Mixin kaulaa.
"Kiitos", kiitin häntä ja lähdin kohti ulko-ovea, jonka avasin meille. Suuntasin kohti tarhoja ja vilkaisin välillä taakseni tarkastaakseni miten Sanny pärjäsi, hän pärjäsi hyvin.
"Tulen sitten hakemaan sinut, jos haluat auttaa minua ottamaan nämä vielä sisäänkin", kerroin Sannylle ja avasin yhden vapaan tarhan portin. Mix yritti vetäistä minua sinne, mutta sain pidettyä jalkani lukittuna maahan. Sanny toi Merin ja Kesiksen lumiseen tarhaan ja laittoi portin kiinni. Pujahdin portin väleistä ulos ja seurasin kolmen nuoren leikkejä. Huomasin Sannynkin jäävän.
"Haluan katsoa niiden leikkejä", hän naurahti ja hymyili.
"Niin minäkin", sanoin siihen ja odotin, että ne olivat saaneet purkaa innostustaan.

Muutaman kymmenen minuutin kuluttua kolme nuorta hevosta olivat jo etsimässä ruokaa, joten päätin ottaa ne sisään Sannyn kanssa. Otimme ne yksi kerrallaan kiinni ja veimme talliin, jossa harjasimme käytävällä jokaisen. Kun ne olivat karsinoissaan, huomasin että niiden karsinat olivat siistit. Huomasin Alinan tulevan lantalasta kottikärryjen kanssa.
"Siivosin puolestasi näiden kolmen hulivilin karsinat", hän sanoi ja hymyilin.
"Kiitos", kiitin häntä ja otin kottikärryt, jotka vein syvennykseen. Jotkut hevosista olivat ulkona, joten vein loputkin ulos. Päätin siivota tallin pikaisesti, jotta ehtisisimme tekemään juhlajärjestelyt.

Karsinoiden siivous oli pikaista, mutta huolellista, koska olin jo tottunut siihen. Viimeisen kottikärryllisen jälkeen vein tarvikkeet pois ja levitin nopeasti purut, varoen ettei ne pölisisi liikaa. Hain muutamia hevosia sisälle, koska loput olivat joko menneet ainoalle tunnille tai niiden hoitaja oli niitä liikuttamassa. Hain Wilmun ja harjasin sen nopeasti. Laitoin Wilmun karsinaan ja oven suljettuani suunnistin kohti toimistoa ja portaita ylös ullakolle. Siellä oli Sanny ja Alina, laittamassa lakanaa paikalleen. Hymyilin. Hain rahani rinkastani ja katsoin kahta hoitajaa.
"Käyn hakemassa Berryn kanssa kertakäyttöastiat kaupasta", kerroin heille ja he nyökkäsivät. Suuntasin varustehuoneeseen ja hain Berryn talutushihnan ja itse koiraa etsin pihalta hetken aikaa ja huhuilin sitä, kunnes se saapui haukkuen luokseni.
"Hyvä koira", kehuin sitä ja lukitsin hihnan sen kaulapantaan. Lähdin hölkkäämään koiran kanssa kohti lähintä kauppaa, josta uskoin löytyvän kertakäyttöastioita.

Matka kesti noin kaksikymmentä minuuttia, koska kävelin loppumatkan. Läähättäen kaupan pihalla laitoin Berryn tiukasti kiinni betonitolppaan, jossa oli teräslenkki koirien hihnoja varten. Kävelin kaupan ovista sisään ja hain nopeasti kertakäyttöastiat. Onneksi kaupassa ei ollut ruuhkaa, joten onnistuin nopeasti palaamaan takaisin.

Puolen tunnin päästä kauppaan saapumisestani olin jo tallilla ja vapautin Berryn hihnasta. Menin ullakolle ja tein ruokatarjoilut sekä laitoin musiikkia. Kävin vielä meidän valmistuttua Sazzyn toimistoon kutsun ja odottelimme valot sammuksissa ja huone pimennettynä Sazzya. Pian kuului askelia portaista ja valmistauduimme. Kun Sazzy avasi oven ja laittoi valot päälle, me hoitajat ja tuntilaiset loikkasimme piiloistamme.
"Yllätyys!" huusimme yhteen ääneen riemukkaasti. Sazzy alkoi nauraa ja melkein itkeä onnesta.
"Kiitos kaikille!" hän kiitti ja ohjasimme hänet tarjoilupöytään, jossa hän otti limsaa ja karkkia. Laitoin musiikkia kovemmalle.
"Tervetuloa takaisin, Sazzy!" huusimme vielä yhteen ääneen, niin että hän melkein pudotti limsamukinsa.

/ Jatkuu, koska pitää mennä... /

Vastaus:

Hieno tarina, en löytänyt melkeimpä yhtään kirjoitusvirhettä ;D Hyvä kun otit koitat ja Viirunkin mukaan tarinaan, ja Camu oli taas elementissään xD 40+8 = 48v€

Nimi: Elisa

13.03.2013 18:27
//Tarina taas!

Seuraavana aamuna lähdin seitsemältä tallille. Oli valoisaa ja pakkastakaan ei ollut kuin muutama aste.
Kävelin metsäpolkua pitkin haukotellen. Olin saanut vasta myöhään yöllä unta ja eilinen päivä oli ollut raskas Ninan katoamisen takia.

Kävelin talli pihalle ja näin jo hevosia tarhoissa. Sanny tuli juuri tallista taluttaen kahta hevosta.
"Huomenta!" huikkasin kauempaa. "Moi! Taitaa tulla hieno päivä!" Sanny hymyili. "Jep." nyökkäsin ja astuin talliin.
Andi hirnui minulle kimeän tervehdyksen kun kuuli ääneni. "Huomenta tyttö. Nukuitko hyvin?" hymyilin ja sen jälkeen menin Ninan karsinalle jossa tamma seisoi tylsistyneen näköisenä. "Moi sullekkin Nina. Mikä vointi?" kysyin.
Kävin laittamassa koulurepun ja tallirepun satulahuoneeseen jonka jälkeen vein hevosilleni aamu sapuskat. Tällä kertaa muistin viedä Ninalle ensin heinät etten saisi taas kauroja naamoilleni.
Sillä aikaa kun tammat söivät kännykkääni tuli viesti.
Avoin viestini joka oli Lisalta. * Huomenia! Lähtisitkö tänään kaupunkiin shoppailemaan? Kävisin ostaa hevostarvike kaupasta Vinskille uuden harjan ja riimun.* luin. (Nina tarvii kyllä varusteita) mietin ja laitoin ensin äitille viestiä. *Sopiiko että meen Lisan kanssa kaupunkiin ostamaan Ninalle varusteita? Laitatko mun tilille vähän rahaa?* kirjoitin ja lähetin. Sillä aikaa kun odotin äitiltä vastausta aloin pesemään Andin harjoja jotka olikin jo putsauksen tarpeessa.
Hetkenpäästä äiti lähetti minulle viestin. *Selvä.* eikä muuta joten laitoin Lisalle vastauksen jossa kerroin asian käyvän.

Kun olin saanut Andin harjat pestyä ja putsattua menin katsomaan oliko hevoset jo syöneet. Otin moelmpien riimut naulasta ja astuin ensin Andin karsinaan. Sujautin Andin riimun sen päähän ja sitten menin Ninan luo ja laitoin sillekkin riimun päähän jonka jälkeen napsautin riimunarun Ninan riimuun ja talutin tamman ulos karsinasta. Nappasin viereisestä naulasta toisen narun ja avoin Andin karsinan oven. Napsautin narun riimuun ja lähdin taluttamaan tammoja tarhaan.
"Olette sitten kiltisti ja Andi muistaa sitten huomioida Ninaakin." puhelin samalla kun menin tarhoille päin. Andi hirnui tapansa mukaan tarhassa oleville kavereilleen kun taas Nina kävelee hieman eksyneen näköisenä vierelläni. "Älä sure tyttö. Kyllä säkin kamuja saat ihan pian." hymyilin samalla kun päästin tammat tarhaan. Katsoin miten Andi ravasi toisten hevosten luo kun taas Nina jäi aidan läheisyyteen katsellen Andin perään. "Mene mukaan vaan." rohkaisin tammaa joka otti pari epävarmaa askelta kohti muita. Kun Nina oli lähellä toisia Andi potkaisi takajaloilla Ninaa kohti jolloin sydämmeni hypähti melkein kurkuun. "Mitä sä teet Andi!?" huudahdin tarhan aidalta. "Ne ei heti ota vento vieraita joukkoonsa." kuulin Sazzyn äänen takaani. "Eipä niin." huokaisin. "Kyllä ne pian tottuu siihen ja ottaa sen mukaan." Sazzy lohdutti. "No.. Nina on ollut täällä vasta kaksi päivää." sanoin. "Niin." Sazzy hymyili.

Koulussa ensimmäisellä tunnilla oli ruotsia. Ruotsin opettajamme ei todellakaan ollut mikään hyvä ope. Nytkin se vain istui koneella katsoen wilmaa kun oppilaat yrittivät hikipäissään tehdä vaikeita tehtäviä joista ei tosin tullut mitään kun pojat löpisivät keskenään. Joskus tuntui että ruotsin ope oli kuuro. Vieressäni istui tyttö joka haisi pahasti tupakalle. Lisa oli kanssani samalla luokalla mutta se istui luokan toisessa päässä.
Vieressäni istuva Enni näppäili kännykkäänsä. Vilkaisin puoliksi tehtyjä tehtäviäni. Loput tehtävät eivät minulta sujuisi ilman opettajan apua mutta siltä oli turha sitä edes kysyä kun se vaan sanoisi "Katso sanakirjasta apua tai kirjan takaa!" ja siinä se.
Huokaisin ja laskin kynäni tehtäväkirjan päälle. "Toivotonta." mumisin. "Niinpä. Ruottin tunnit on karseita." Enni vastasi. "No niin! Onkos tehtävät jo tehty?" kuului opettajan ääni edestä. Kuului vain mumisevia vastauksia.

Vihdoin välitunti!
Juttelimme muiden tyttöjen kanssa katoksen alla. ".. ja sitten se tuli mulle siitä valittamaan ja.." eräs kaveri porukassamme oleva tyttö selitti jotain mistä olin ihan pihalla. Katselin välitunti pihaa ja silmäni osuivat lähestyvään Beniin. Käänsin äkkiä katseeni takaisin selitävään Minnaan ja esitin olevani aiheesta kiinnostunut. "Moi Elisa!" kuulin Benin äänen ja porukassamme olveat tytöt vilkaisivat ensin Beniin ja sitten minuun. "M..moi." vastasin hieman hämmenstyneenä ja siirsin katseen Benin ruskeisiin silmiin. En ymmärtänyt mikä minuun viimeaikoina oli oikein iskenyt. Aina kun näin Benin sydämmeni alkoi oudosti hakata ja posket punoittamaan. "Aattelin vaan kysyä että mikä Janin puhelinta vaivaa ku se ei vastaa." Ben kysyi. "Öh.. tuota." aloitin hämmentyneenä ja sitten huokaisin. "No .. se tiputti sen eilen illalla vessan pönttöön." sanoin mahdollisimman vakavana. Ben hymyili huvittuneena. "Voin kuvitella." hän nyökkäsi. "Se puhelin hukkui ja suoraan sanottuna kuoli eikä se enää virkoa. Ne menee kysyy tänään jos sen sais korjattua." selitin. "Ok. No .. kyl mä varmaan nään sen tässä joku päivä." Ben mietti ja nyökkäilin kun en mitään muutakaan keksinyt. Näin sivusilmällä miten Lisan kasvoilla oli *uuuuu miten söpöä* ilme. Huokaisin ja pyöräytin silmiäni. "Ei mulla muuta. Näkyillään." Ben hymyili ja häippäsi saman tien. "Toihan on teijän luokan pahis poju." Minna sanoi kummastusta äänessään. "Ei se enää oo pahis. Se lopetti tupakoinninki ja häippäs siitä jengistä." selitin. "aijaa. Onks teil menos jotai?" Minna kysyi uteliaasti. "Ei! Ei todellakaan." sanoin napakasti. Lisa naurahti. "Ihan oikeesti." sanoin Lisalle. "Joo joo.. kyyyyl mä uskon.. kai." Lisa sanoi kiusoittelevasti.

Koulun jälkeen hyppäsimme kaupunkiin vievään bussiin. Onneksi kaupunkiin ei ollut pitkä matka.

Kävimme esin kahvilla. Tilasin itselleni ison voipullan ja limsapullon jonka jälkeen varasin meille pöydän ikkuna paikoilta. "Ah ihanaa syödä pitkästä aikaa hillomunkkia." Lisa hymyili istahtaessaan pöydän toiselle puolen. "Tämän jälkeen jaksaa kyllä shoppailla." nyökkäsin ja haukkasin pullastani. "Mites Ninan vointi? Selvisit pelkällä säikähdyksellä ähkyn suhteen vai?" Lisa kysyi. "Joo.. ei sille ähkyä tullu." mumisin suu täynnä pullaa. "ok. Varo ettei sulle tuu ähkyä tota menoa." Lisa naurahti. "Joo joo." sanoin kun olin nielaissut pullan palan alas kurkustani.
"Ihanaaaa! Aurinko paistaa!" Lisa henkäisi kun aurinko osui kirkaasti kahvilaan. "Ärsyttävää pikemminki." tokaisin kun aurinko sokaisi silmäni. "Älä oo noin positiivinen Elisa!" Lisa sanoi. "Lisa.. se on negatiivinen ei positiivinen." naurahdin. "Oli miten oli! Mutta silti ymmärsit vihjeen." Lisa näytti kieltään.

Kun astuimme hevostarvikekauppaan Lisan silmät kirkaustuivat. "Oi kato Elisa! Kultanen riimu!" Lisa henkäisi ja kipitti kullanvärisen riimun luo. "Vinski luulee toi päällä itteään Elvikseksi eikä hevoseksi." naurahdin. "Mutta kato ny kui hieno." Lisa intoili. "vähän liian hieno mun makuun." sanoin. "Mä käyn kattoo satulahuopia." sanoin. "Selvä." Lisa nyökkäsi ja jäi ihastelemaan erillaisia riimuja kuin ei olisi riimuja koskaan nähnytkään.
Katselin yleisneliöhuopia. Silmiini osui kirkaanvärisiä ja lempeänsävyisiä satulahuopia. "Ruskee vois olla Ninalle kiva." mumisin ja otin satulahuovan kainalooni. "Hei voinko auttaa jotenkin?" kuului myyjän kysymys. "Joo. Tota mä etin tässä estesatulaan satulahuopaa. Löytyiskö sellasta?" kysyin. "Täällähän niitä." myyjä hymyili ja ohjasi minut esteneliöhuopien luo. "Voi ponit." henkäisin kun näin violettin värisen satulahuovan. "Mä otan tän. Ja sitten vielä etin ihan yleissatulaa 156 senttiselle hevoselle." sanoin myyjälle joka ohjasi minut satuloiden luo. "Tämä on hyvä laatuista nahkaa." Myyjä meni erään ruskeanvärisen satulan luo. "Oisko täällä mustaa satulaa?" kysyin. Myyjä ohjasi minut mustan satulan luo. "Tämä on myös hyvää nahkaa ja sopii hyvin ekaksi satulaksi." myyjä selitti. Katsoin satulan läpi ja mietin Ninan mittoja jos vaikka satula olisi hyvä tammalle. "Joo .. kyllä mä taidan tän ottaa." sanoin lopulta kun olin katsonut hintaakin. Kun olin ottanut vielä pari asiaa syliini ja kauppakoriini olin valmis kassalle. "OHO! Elisa heposet sentään. Mä tulin ostamaan vaan harjan ja riimun ja yks ostaa koko kaupan!" Lisa vitsaili. "Heko heko. Autatko vähän tän satulan kanssa?" kysyin ja Lisa otti satulan syliinsä. Kun olin maksanut ostokseni lähdimme kaupasta kädet täynnä pusseja ja satula. Hyvä kun päästiin ulos kaupasta.
"Miten sä aattelit selviytyä tallille asti?" Lisa puuskutti kun vihdoin saimme laskettua ostokset läheiselle puiston penkille ja pääsimme hetkeksi hengähtämään. "Mä soitan äitille että tulee hakee." sanoin ja otin kännykän esiin.

Kun äiti tuli parkkipaikoille sen ilme oli *voi hyvä tavaton mitä se nyt on ostanut?!*. Äiti auttoi pakkamaan ostokset autoon. "No onko tullu tuhlattua rahaa?" äiti kysyi hieman epävarmana halusiko kuulla edes hintaa. "Noo tossa meni 620." sanoin rauhallisella äänellä. "620! huh mitä shoppailu hirmuja te oikeen ootte. Ja hevosille kaikki tietenkin." äiti huokaisi. " ei ihan. Mä ostin ittelleni tallitakin." hymyilin.

Kun äiti oli saanut heitettyä Lisan kotiin se vei minut tallille. Äiti auttoi tavarat talliin ja laitoin varusteet paikoilleen ja aloin kokoamaan Ninan suitsia ja satulan osia yhteen. "Pärjäätkö?" äiti kysyi. "Juu. kiitti avusta." nyökkäsin ja ripustin kasassa olevat suitset naulaan.

//Jatkoa tulee joskus kun kerkiin kirjottaa ;D

Vastaus:

Hienoa, hienoa, jotkut tarinat vaan saavat hymyilemään ;D 40v€

Nimi: sanny

13.03.2013 14:06
jatkuu..

saavuin kouluun. kaikki katsoivat minua hieman oudoksuen. "moi" kuulin takaani huudon paras ystäväni mira tuli luokseni. "moi" "olit näköjään tallilla" mira huomautti ja sitoi mustat hieksensa ponin hännälle. pari meidän luokkalaista tyttöä vältelivät minua anna ja ina he olivat aina tarkkoja siitä että eivät saisi bakteereja tai likaisi huippu vaateitaan. olivathan he ystävällisiä mutta he nyt vältelivät minua. "moi sanny" he huikkasivat kaukaa ennen kuin katosivat yläkertaan. meidän luokka oli toisessa kerroksessa se oli valkea jonne luokanvalvojamme oli ripustanut iloiset vihreät verhot. "huomenta kaikki oppilaat" opettaja aloitti. "ajattelin että teidän on nyt aika mennä harjoittelemaan työelämässä olemista jokainen saa tulla vuorollaan kertomaan minne haluaisi mennä oma toimisesti täytyy sinne hakea.." luokanvalvojamme selosti. "muut kirjoittaa ainetta jostain eläimestä" jes päätin panostaa aineeseen kirjoitaisin siis yllätys yllätys hevosesta. anna oli kertonut että minne haluaisi työelämääntutustumisessa mennä. hän halusi vaatekauppaan. "sanny" luokanvalvojamme ilmoitti. menin hänen luokseen. "no minne haluaisit" hän kysyi. "toimi tallilla jo nyt tallityöntekijänä" kerroin. "jaa no jos kysyisit voisitko viettää koko päivän tallilla sillä tätä on kaksi viikoa ja silloin ei ole oppitunteja kysyi jos ei käy niin soita minulle niin päätätään uusi paikka" hän kehoitti. nyökkäsin. koulupäivä kului hitaasti. viimein kello oli kaksitoista. "no muistakaa huomenna alkaa työelämääntutustuminen" luokanvalvoja kuullutti. kaikki ryntäsi ulos luokasta. "minnä sä menet" mira kysyi. "tallille tai niin ope ehotti" "mä meen kauppaan tai toivon mukaan mut sähän oot jo tallityön tekijä" mira huomautti. "niin ope sano että vietän siellä sitten kokopäivän ja jos ei käy niin pitää ettii uus toivotavasti sazzy suostuu muuten mulla on kaks työtä" hätäilin. "no ei oo ainakaan tylsää moikka mä meen" mira sanoi ja lähti kohti kotiaan minä jäin buusi pysäkille ira oli vieressäni. "miks sulla on noi vaateet niistä voi tartua vaikka mitä" hän kivahti. "no olin aamuvuorossa ja meen takasin tallille" huokaisin hyppäsin busssiin ira meni takapenkille minä jäin keskivälille. tallin pysäkki oli viimeinen hyppäsin ulos ja menin viemään koululaukun kaapiini. luin tehtäväni. deltsun harja pitäisi leikata sekä serran kenkä etsiä. elisa oli kertonut minulle hirvestä. #tuskin se tänne uskaltautuu ainakaan iltapäivästä kun täällä on kaikki hoitajat ja sazzy pitämässä kunnoin älämölöä# ajattelin. ja tuntilaiset lisäsin. menin talliin elisa,sopuli tai sazzy oli käynyt päivällä tuomassa hevoset ja heittämässä heinät joten menin serran karsinaan katsoin sen kaviota siitä puuttuin kenkä ei sen kummempaa. menin laitumelle. haravoin sitä edes takaisin ja uudestaan mutta mitään ei näkynyt kävin laidunta läpi ja läpi niinpä niin aino kohta missä oli vettä ja kuraa niin siinä se kenkä sitten oli nostin sen ja vein talliin. #mitä tekisin# ajattelin . sitten päätin juoksuttaa suklaata. se oli alkeisratsastajien ykkössuosikki. otin liinan ja juoksutusraipan jätin ne suklaan karsinan eteen. otin suklaan harjat ja harjasin sen. päänharjaus oli suklaalla vaikein osio. otin sen päitsistä raippaasti kiinni ja harjasin pään nopeasti se yritti näykkiä minua mutta otteeni oli hyvä joten se ei onnistunut sitten päästin irti siirryin nopeasti mutta suklaata säikäyttämättä taaksepäin sitten jatkoin taas harjaamista suklaani tyrkki minua päällään. laitoin suklaan valmiiksi ja lähdin maneesiin. suklaa hörähti iloisesti. annoin sitten pidemmän liinan. "käynti" määräsin suklaa toijotti minua. "käynti" sanoin uudelleen sitten suklaa käveli rauhallisesti eteenpäin. hetken suklaan mentyä käyntiä käskin raviin se ravisi kiltisti. "laukka" määräsin suklaa jatkoi ravia. "laukkaa" toistin jouduin hieman raipalla hoputtamaan enne kuin suklaa lähti laukkaan. annoin sen laukata kunnolla ympyrää. "ravi" suklaa hidasti raviin. "käynti" suklaa hidasti käytiin. "hienoa" keräsin liinaa ja taputin suklaata. kävelin pari kierrosta. sitten vein suklaan talliin. harjasin lattian ja hain evääni repusta istahdin toimistoon. juustoleipäni maistui taivaaliselle samoin mehuni. odotin sazzya minun täytyisi kysyä siitä jos olisin kaksiviikkoa ilta ja aamuvuorossa. sazzy tuli sisään hänen jälkeen tuli elisa. "moi elisa moi sazzy" huudahdin. "moi sanny" elisa sanoi ja vei tavaransa ja katosi talliin. "hei sanny" sazzykin vastasi. "meillä on työelämään tutustuminen ja kun olen jo tallityöntekijä niin voiko ottaa nämä kaksi viikkoa niin että teen kokopäivää ja aamusekä iltavuoroja niin kuin normaalisti. "mietin asiaa ilmoitan tunnin jälkeen" sazzy sanoi. tarkoitukseni oli että olisin kokopäiviä tietty kävisin pari tuntuia kotona ja sekä normaalisti ilta ja aamuvuoroja joko yksin tai jonkun kanssa


//jatkuu
ps. käykö tuo niin on ainakin tarina ideaa siis että välillä on aamu tai iltatallivuoroja joko yksin tai jonkun toisen kanssa esim. sinun ja sitten niin että olen aamujailtavuorot yksin tai sinunu kanssa tai niin että tulet esim.aamu vuoroon käykö sori sekailainen selitys.

Vastaus:

Hyvä tarina, vaikka kappalejakoa jäinkin kaipaamaan  Kyllä se käy, voit vaikka lisäksi pitää joitain tunteja, vaikka alkeis- ja jatkotunteja, jos siis haluat  30+10 = 40v€

Nimi: sanny

09.03.2013 16:48
//lyhyessä ajassa lyhyt tarina

herätyäni puin talli vaateet päälleni katsoin nopeasti lämpömittaria. -10 astetta vilkaisen kelloa. kuusi aamulla ja rynnistän alas mahdollisiman hiljaa. minulla on talli vaateet päällä vaikka menen kkouluun sillä suoraan koulusta menen taas tallille. hyppään bussiin mukanani koululaukku ja tallitavarat. bussi oli tyhjä. bussi kuski vilkaisi minua etupenkillä. "eiköls kouluun pitäisi olla menossa" hän kysyi. "kello on puoli seitsemän koulu alkaa yhdeksältä" kerroin. hypään oikealla pysäkillä heitän tavarani kaapiini ja rynnistän jakamaan heinät. laitan valot ja kissalle ja koirille ruuat. sitten otan heiniä ja jakelen niitä. sitten annoin kaurat. tarkistin kauralaarin että se olisi täynnä. niin se oli. sitten lakaisin lattian odotin että hevoset olisi syöneet. ja aloin loimitamaan. vilkaisin vähän väliä kelloa se läheni kahdeksaa ja tästä oli vain parin minuutin matka kouluun bussilla. loimitettuani otin kasan riimuja ja talutin hevosia ulos. kaikki olivat oikein iloisia pirteästä talviaamusta joka sai minutkin hereille. vietyäni kaikki hevoset tarhaan tarkistin että kaikki oli kunnossa hain koululaukkuni ja jätin tallitavarat kaapiin sillä tulisin heti koulun jälkeen takaisin. ja kaikki varmaan ihmetelisi vssteitani koulussa sillä ei ollut väliä se vain todisti että olen heppahullu. ja kaikki kaverit tiesi usvasta ja lumesta.

//lyhyt kun aika loppu kesken

Vastaus:

Lyhyt ja ytimekäs  10v€

Nimi: Elisa

07.03.2013 17:47
// Jatkuu.. (kauhee kirjotus vimma päällä Dx )

Kun tulimme tallin pihaan näin jo kaukaa Andin tarhassa mutustelemassa heiniä. Lisa kulki vierelläni. Katsoin tarhaa kauempaa mutta en nähnyt Ninaa missään. "Tuu." sanoin Lisalle ja hölkäsimme tarhan luo. Andi nosti päätään korvat hörössä ja hirnahti minulle tervehdyksen. "Moi tyttö." sanoin Andille ja kiersin katseellani tarhaa. "Elisa.. onks toi Nina?" Lisa kysyi ja osoitti tarhan perimmäistä nurkkaa jossa Nina seisoi pää painuksissa. "On. Mikä sillä on?" ihmettelin ja menin tarhaan. Lisa jäi aidan toiselle puolelle katsomaan.
Kävelin hitaasti Nina luo ja otin sitä kiinni riimusta. Tamma seisoi paikoillaan. Katsoin Ninan kokonaan läpi jos se oli vaikka loukannut jalkansa tai tapellut. Mutta kun mitään ei löytynyt taputin Ninaa kaulalle. "Piristyhän tyttö! Kyllä sä pian saat kamuja." lohdutin ja lähdin taluttamaan tammaa Lisan luo. "Se on vaan vähän allapäin." sanoin kun Lisa tuli aidan ali ja antoi tamman haistella kättään. "Se on söpö." Lisa hymyili. "Joo mutta huonotapainen ja hemmoteltu heppa." naurahdin. Andi tuli uteliaana viereeni ja kurkotti turpansa kohti Lisaa herkun toivossa. "Ei mulla oo mitään Andi." Lisa hymyili ja rapsutti tammaa turvasta. Andi ei näyttänyt piittaavan Ninasta pätkääkään vaan löntysteli hetken päästä takaisin muiden tammojen luokse. "No annetaan Andin olla vielä ulkona. Mä talutan Ninaa hetken lähi maastossa mutta ensin kyllä vaihan tallivaatteet." totesin ja Lisa nyökkäsi.
Talutin Ninan talliin karsinaan ja otin loimen siltä pois.
Sen jälkeen menimme Lisan kanssa tallin yläkertaan. Lisalla ei ollut vaihto vaatteita joten hän istahti huoneen nojatuolille ja heitti reppunsa kerrossängyn viereen.
Kun olin vaihtanut vaatteet otin nurkassa olevasta pienestä jääkaapista mehua ja kaadoin sitä kahteen lasiin.
Ojensin toisen lasin Lisalle. "Miten sulla on sujunut tähän mennessä Ninan kanssa?" Lisa kysyi. "Ihan hyvin kai. Aamulla tappelin sen kanssa aika kauan mutta toivon että se tottuu pian uuteen talliin ja uuteen ympäristöön." sanoin ja hörppäsin mehuani. "Eiköhän. Riippuu hevosesta tottuuko se nopeesti vaiko hitaasti." Lisa sanoi. "Andi tottui tosi nopeesti uuteen talliin ja sai melkeen samana päivänä kavereita." hymyilin.
"Moi tytöt!" kuului Sazzyn ääni ovelta. "Moi!" vastasimme. "Nina on näköjään jo karsinassa. Aijotko liikuttaa sitä kohta vai?" Sazzy kysyi. "Aatelin taluttaa sitä lähi maastossa." selitin. "Tutustu Ninaan vaan ihan rauhassa. Se kotiutuu paremmin kun se saa viettää aikaa sun kanssa ja tietysti te tutustutte paremmin." Sazzy hymyili. Nyökkäsin.

Kun olimme juoneet ja tehneet joitakin koulusta saatuja läksyjä kipitimme ala kertaan. Otin Ninan harjapakin ja menimme tamman karsinalle. "Kato ny miten se mulkoilee mua." huokaisin ja Lisa naurahti. "Se ei taida ihan vielä pitää susta." Lisa mietti. "Ei niin. Varsinkaan aamun jälkeen. Ensinnäkin mä en antanu sille herkkuja vaikka se ois halunnu ja toiseksi se meinas jyrätä mut alleen kun astuin sen karsinaan. Ja koeratsastuksessa se oli ihan mahdoton." parahdin. "Minkä ihmeen takia sä sitten ostit sen hyvä ihminen!?" Lisa kysyi ihmeissään. "En mä tiiä! Siks koska .. siinä on jotain mistä mä pidän ja tää on yksi haaste mutta mä oon lujasti päättäny että mä saan sen kuntoon ja vielä hyväksi ratsuksi. Kunhan mä vaan siihen jonkinlaisen ... no.. yhteyden." selitin. "Siinä tarvitaan kyllä työtä. PALJON työtä." Lisa korosti sanaa paljon. Huokaisin. Tiesin sen varsin hyvin itsekkin. "Aijon voittaa sen luottamuksen. Ihan niin kuin Andillakin tein." sanoin. "No.. jos tarviit joskus apua ratsastuksessa mä voin ihan hyvin auttaa sua. Ei mulla kauaa mee kun Vinskin hoidan niin voin aina välillä tulla tänne." Lisa tarjoutui. "Kiitos. Pidän mielessä." hymyilin ja talutin Ninan käytävälle kiinni.

Lisa auttoi minua harjauksessa mutta oli koko ajan varuillaan ettei hänen koulu farkuilleen tulisi likaa koska hänen äitinsä ei siitä olisi pitänyt. Kun Nina oli harjattu ja kaviot putsattu lähdin tallista hevosta taluttaen.
Kävelimme läheiselle polulle. Lisa käveli hevosen toisella puolelle. "Ajattele että pian tulee kesä. Peruskoulu loppuu ja syksyllä alkaa uusi koulu." Lisa huokaisi. "Niinpä. Pakko myöntää että haluun pian pois yläasteelta." sanoin. "Joo mutta silti tuntuu hiukan haikeelta. Lukiossa joutuu sitten tekee enemmän taas töitä." Lisa huokaisi. "No.. mä meen amikseen." sanoin. Nina pysähtyi äkkiä ja piti katseen tiukasti metsässä. Hyvä jos se edes hengitti. Se vain seisoi ja selvästi kuunteli ja haisteli ilmaa. "Mikä siellä on?" kysyin ja Lisan kanssa seurasimme Ninan katsetta.
Pidätin hengitystäni kun hirven suuri pää putkahti esiin parin metrin päässä ihan meidän edessämme. "Voihan.." kuulin Lisan hiljaisen äänen. Ninan joka paikka värisi. Ihme ettei hevonen juossut tiehensä. "Mitä nyt me tehään?" sain sanottua kun tuntui etten pystyisi liikkumaan vaikka juuri muutama päivä sitten olin törmännyt tähän samaan otukseen. "Juostaan." Lisa nielaisi. "Sitten se lähtee meijän perään." sihahdin. Silloin hirvi asteli meitä lähemmäs ja Nina hyppäsi vauhkona pystyyn ja juoksi täyttä vauhtia metikköön. Pieni vilkaisu taakse ja Nina oli kadonnut. Vilkaisimme hätäiset katseet Lisan kanssa ja lähdimme kirkuen karkuun. niin juuri. Huusimme niin että varmaan hirvikin lensi pari metriä ilmaan. Juoksimme Lisan kanssa niin lujaa kuin jaloistamme päästiin. "Nina tuli vasta eilen! Ei se mee tallille koska ei se oo siihen vielä tutustunut!" puuskutin samalla kun juoksimme. "Mietitään tallilla vasta!" Lisa huusi.

Kun vihdoin tulimme punaisina ja hikisinä tallin pihalle hyvä ettemme lyyhistyneet siihen paikkaan. Niin paljon olimme hengärtyneet. Sazzy joka tuli juuri kentältä katsoi meitä ihmeissään. "Mikä hätänä?" Sanny kysyi ja aloimme selittää Lisan kanssa puhuen päälletysten mitä metsässä oli juuri tapahtunut. "Vou vou vou.. yksi kerrallaan kiitos." Sazzy rauhoitteli. Hengitin syvään ja aloin selittämään mitä metsässä oli tapahtunut ja että oliko Nina jo tullut tallille. "Ei ole näkynyt. Rauhoittukaahan nyt. Kyllä Nina varmasti löytyy." Sazzy sanoi rauhallisesti mikä sai väkisinkin omankin mielen rauhoittumaan. "Elisa sinun kannattaa soittaa ensin Ninan vanhalle kotitallille ja pyytää heitä ilmoitamaan sinulle jos Nina ilmestyy sinne. Sitten me lähdetään etsimään Ninaa metsästä ratsain." Sazzy laati suunnitelman ja nyökkäsimme. Otin heti kännykän taskustani ja hain numero valikosta Hennan numeron.
Puhelin piippasi muutaman kerran ennen kuin Henna vastasi. "Henna." kuului vihdoin puhelimesta. "Moi henna! Elisa täällä se joka osti Ninan!" selitin nopeasti. "Juu kyllä minä sinut muistan." Henna naurahti. "Kuule .. nyt on käynyt niin että mä olin taluttamassa Ninaa maastossa ja meitä tuli vastaan hirvi. Ei laussa mitään mutta sitten kun hirvi tuli lähemmäs Nina säntäsi metikköön eikä se tullu takasin tallille. Siksi mä päätinkin soittaa teille että jos se ilmaantuu jossain vaiheessa sinne vanhalle kotitallilleen kun täällä se ei oo ollu kun päivän." sleitin niin rivakkaa tahtia että hyvä kun minäkään sain sanoistani selvää. "Selvä. Soitan sinulle jos sitä näkyy. Tuskin se vielä olisi perillä jos tänne aikoo koska autollakin tänne ajaa sieltä ainakin puolituntia." Henna sanoi rauhalliseen tahtiin. "Kiitos hirveesti jos ilmotat!" kiitin ja hyvästelin naisen.
"Elisa mä meen kotiin vaihtamaan vaatteet ja satuloin Vinskin tuun sitten auttaa teitä ettimään Ninan." Lisa sanoi ja nyökkäsin.
Lähdin hakemaan Andia tarhasta juoksu jalkaa.

Kun olin harjannut ja satuloinut Andin se katseli minua vähän kummissaan kun tein kaiken niin kiireesti. Sopuli oli lupautunut tulla etsintöihin mukaan kun Sazzy joutui jäämään tuntia pitämään. "Mennään sitten" Sopuli sanoi tallin pihassa istuen jo Wilmun selässä. Nousin Andin selkään ja lähdimme metsäpolulle.

"Ninaa!" huutelin niin että koko metsä kaikui. "Tässä se hirvi oli." sanoin niskakarvat nousten. "Mihin päin se meni?" Sopuli kysyi ja osoitin suunnan johon Nina oli kadonnut. Lumessa näkyi onneksi vielä jälkiä. Näin miten Lisa ravasi Vinskin kanssa luoksemme. "Onko vielä näkyny?" se kysyi. Pudistin päätäni ja lähdimme seuraamaan kavion jälkiä.
Hyvä kun ehdimme edes viittä minuuttia seurata Ninan jälkiä kun taivaalta alkoi sataa lunta. "Hitsi. Jäljet voi häipyä ellei me olla nopeita." huokaisin ja pyysimme hevoset raviin.

Tunnin päästä luovutimme. "Sitä ei vaan näy missään. Me ollaan etitty kaikki mahdolliset paikat jo." Lisa sanoi. "Jep. Mä en voi käsittää mihin yks iso hevonen voi noin vaan kadota." huokaisin. "Kuule palataan tallille ja katotaan jos se tulee sinne." Sopuli sanoi. "Palataan vaan. Mulla alkaa varpaat jäätyä." nyökkäsin ja ohjasimme hevoset tallille johtavaan polkuun.

Laskeuduimme hevosten selästä tallipihalla. Lisa oli lähtenyt kotiin päin Vinskin kanssa.
Sopuli talutti Wilmun ensin talliin ja kuljin hänen perässään. Laitoin Andin käytävälle kiinni kun kuulin Sopulin yllättyneen äänen tallin perällä jossa hän oli aikonut pestä kuolaimet. "Elisa! Tuus kattomaan kuka täällä syö heiniä tyytyväisenä!" Sopuli naurahti ja kiiruhdin tallin perälle ja tosiaan heinäkasan luona kuului tyytyväinen rouskutus. "Nina!" huudahdin riemuissani ja halasin hevosta. "Senkin karkuri! Kuinka kauan sä oot täällä jo ollu!?" kysyin samalla kun yritin saada sitä pois heinien äärestä. "Toivottavasti ei kauaa. Se voi saada ähkyn jos se syö liikaa." Sopuli tokaisi. "Se tästä vielä puuttuiski!" huokaisin kun sain Ninan työnnettyä pois syömästä. Tamma näytti oikein tyytyväiseltä vaikka olikin saanut aikaan niin kovan kohun. "Hitsi sun kanssa." mumisin. Silloin Sazzy ilmestyi tuntilaisten kanssa talliin. "Karkuri löytyi vai?" Sazzy kysyi hymyillen. "Joo.. tallista syömässä heiniä." tokaisin. Sazzyn ilme oli yllättynyt. "oho. Tallin ovi taisi olla auki." Sazzy sanoi ja nyökkäsin. "No.. onneksi palasi tallille eikä jääny harhailemaan ympäri metikköä." sanoin ja laitoin Ninan samalla karsinaansa hetkeksi odottamaan. Riisuin Andin ja harjasin sen ennen kuin palautin tamman karsinaansa ja otin Ninan pois karsinasta. "Mä talutan sitä hetken ihan varpiksi." sanoin Sazzylle joka auttoi aloittelijoita parhaillaan hevosten riisumisessa. "Selvä. Maneesikin on vapaana." Sazzy sanoi.

Talutin vastahakoista Ninaa ympäri maneesia. Ja selitin sille ummet ja lammet siitä että miksi se ei saisi karkailla noin eikä syödä vatsaansa ihan täpötäyteen. Nina löntysteli laiskasti vierelläni. Tajusin nyt vasta ottaa kännykän esille ja soittaa Hennalle ja kertoa että Nina oli löytynyt. Sen jälkeen soitin Lisalle joka varmasti myös odotteli tulevaa tietoa. "Et ikinä arvaa mistä Nina löyty!" aloitin puhelun kun Lisa vastasi. "No mistä?" Lisa oli innokas kuulemaan. "Tallin käytävän päässä mutustelemassa tyytyväisenä heiniä." huokaisin. "Kiva! Onneks se palasi tallille ehjin nahoin." Lisa sanoi. "Niinpä. Toivottavasti ei kuitenkaan sais ähkyä. Se kun on niin nopee syömään eikä me tiietä kuinka kauan se siellä oli jo ollu." selitin. "Sen näkee sitten." Lisa sanoi.
Talutin Ninaa vielä puolisen tuntia maneesissa ennen kuin uskalsin viedä sen takaisin karsinaan. "Tänään et kyllä saa paljoa ruokaa senkin ahmatti." sanoin sille samalla kun harjasin sitä.

Kello oli jo lähemmäs kahdeksaa joten annoin tammoille ilta ruuat tosin Ninalle en antanut hirveästi koska se oli jo syönyt liikaa.
"Sazzy viititkö millään kattoa vielä illemmalla että Ninalla on kaikki ok?" kysyin toimistossa jossa Sazzy istui. "Juu. Lupaan ilmoittaa sen voinnin parin tunnin päästä." Sazzy nyökkäsi.

Kotona oli aivan rätti väsynyt. Rojahdin saman tien sohvalle makaamaan. "Miten päivä on mennyt?" äiti tuli olohuoneen ovelle. "Älä edes kysy." mumisin ja aloin kelaamaan päivän tapahtumia.

Vastaus:

Mahtava tarina! ;D Vaikka olet ollut täällä jo vuoden, jokaisessa tarinassasi on muutakin kuin "tulin tallille, hoidin hevosen ja ratsastin, lähdin tallilta" -juttu. Pitääkin varoa sitä hirveä, jos se on päättänyt jäädä asumaan tallin ympäristöön... Saat tästäkin 50v€

Nimi: sanny

07.03.2013 16:52
Hätkähdän herätyskelloni sointi on kimeä ja ärsytävä johon on pakko herätä. normaalisti herään ennen kellon soittoa mutta tänään en vilkaisen kelloa. se on kymmenen. #kymmenen# järkytyneenä ryntään alas puen tallivaateet ja hotkin aamupalan. tarkoituksenani oli mennä tallille kahdeksaksi ja kun ketään ei ollut kotona ja itse olin ollut väsynyt eilisestä unohdin laittaa kellon soimaan oikeaan aikaan. tehtyäni kaiken tarpeelisen pakkaan tavarat juoksen bussi pysäkille jossa bussi ei tietenkään ollut vaan huristeli jo pois iloisesti. #mahtavaa# ajatelin. ei autanut kuin talsia kohti tallia. saavuin tallille puolituntia lähdön jälkeen. kävelin sisään talliin vedin hevosten ihanaa tuoksua nenääni ja heitin tavarat kaapiin. tänään oli torstai ja aloitelijoiden tunti. #voisin taluttaa# mietin ja menin toimistoon.
-hei sazzy tarvitaanko talutajia
-joo voisit taluttaa lumea
-ok menen laitamaan valmiiksi
menin hakemaan usvan harjat tunnin alkuun oli vielä monta tuntia joten tarkoituksenani olisi harjata kumpikin ja mennä sitten viemään hevoset ulos ja sitten taas harjata kumpikin. harjasin ensin usvan. se katseli minua kiinostuneesti heinien keskeltä. iloisesti se päätti hieman piristää minua sillä olin vieläkin hengästynyt bussin perässä juoksemiseen sillä yritin ehtiä seuraavalle pysäkille ennen sitä ja se oli mahdotonta. usva hörähti hiljaisesti ja tyrkäsi minua. taputin sitä kaulalle ja jatkoin harjaamista. usvan harjatuani annoin sen vielä olla karsinassa ilman loimea. menin harjaamaan lumea joka tuntui nulahtaneen niille jalan sijoileen. "varo vaan että se ei kaadu päällesi" sazzy vitsaili ohi mennen. naurahdin harjasin lumea pölyharjalla josta se sitten innostui ja alkoi esittää pikku varsaa ja maisteli harjakoria harjoja ja kaikkea muutakin. naurahdin. "mikä sinuun on mennyt" lumi antoi minun sitten harjata sen loppuun. sitten loimitin molemmat ja kaikki muutkin ja vein ne ulos. palasin sitten sisälle ja menin satulahuoneeseen jossa laitoin viirulle,camulle ja berryn. rapsutin kaikkia. tutkin laatikoita ja löysin koirille herkuja joten päätin hieman harjoitella berryn kanssa. olin toivonut omaa koiraa joskus pienenä ja haaveilin siitä yhä mutta minulle oli usva ja lumi. päätin opettaa berryä kulkemaan vierellä. näytin sille herkkupalaa ja kävelin pois berryn tultua vierelleni sanoin. "viereen" ja ojensin herkkupalan. toistin tuota varmaan kaksikymmentäkertaa mutta sitten kun poistin herkkupalan berry tuli vain kerran luokseni mutta huomatuaan että herkkupalaa ei ole se meni camun luokse ja tapiti minua. huokaisin ja otin harjan. lakaisin tallikäytävää. lakaistuani vilkaisin kelloa se oli kolme otin riimuja kuulin ruminaa elisakin saapui tallille.
-moi, elisa huikkasi
-moi tuutko auttamaan
-toki ihan just heitän vaan kamat
menimme elisan kanssa hakemaan hevosia.
-tänään et ollut lumiukko saitko kyydin
-no ei satanut yhtä kauheasti.
-juoksin itse bussin perässä koko matkan ja onnistuin vielä myöhästymään kun heräsin vasta kymmeneltä.
elisa naurahti haimme kaikki hevoset sisään ja elisa ruokki puolet hevosista minä puolet. elisa rupeis harjaamaan ninaa ja minä lumea. menin sisälle karsinaan. vilkaisin kelloa se oli neljä. sazzykin saapui takaisin tallille hän oli käynyt tilaamassa kasoittain lisää heinää. hän laittoi ilmoitustaululle lapun jossa oli kaikki tunti poni ja tuli luokseni.
-sori sanny et saa tänään taluttaa kaikki menee tänään yksin sillä kaksi on perunut ja toinen niistä olisi vaan tarvinnut taluttajan. nyökkäsin harjasin lumen loppuun ja varustin sen. alkeis/jatkoiratsastajat tulivat sisään ja sazzy jakoi hevoset. musta hiuksinen tyttö sai lumen. kävin kysymässä tarvitsisiko hän apua mutta tyttö pudisti päätään. "tai ehkä selkään nousussa" hän lisäsi nopeasti. nyökkäsin. menin tytöä edeltä maneesiin ja puntasin tämän selkään. pidin lumesta sillävälin kiinni kun tämä koitti laittaa itse jalustimia ja satulavyötä autoin hieman mutta muuten se meni hyvin. palasin sitten talliin harjasin usvan ja talutin tämän lumiselle kentälle. kentään oli aurattu hieman mutta siihen oli satanut vähän uutta lunta. ura erottui hieman kun kävelin sitä ptikin usvan selässä laitaen jalustimia. kävelin kymmenisenkierrosta käyntiä ja sitten annoin pohkeita ravasin uralla tein suuria ja harkituja voltteja sillä kenttä osoitautui liukaaksi. sitten ratsastin kentän laitaan näin sazzyn kävelemässä maneesiin hän oli käynyt hakemassa raipan jollekin tytöistä. "sazzy hei pääsenkö maneesiin teidän mukaan tämän kenttä on liukas" huikkasin sazzy nyökkäsin nousin ratsailta talutin usvan maneesiin ja nousin takaisin selkään. kävelin alkeisten kanssa kierroksen mutta ohjasin sitten usvan keskemmälle ja menin ravia ja voltteja. sazzy kutsui ratsastaja luokseen ja selitti mitä tehdä sillä välin tein laukanvaihtoja pitkällä sivulla sitten taas jatkoin ravissa. muut teki ravissa volteja päätyihin päätin tehdä samaa kuin he mutta tein voltteja pitkälle sivullekkin. sitten menin taas keskemmälle käyntiä ja kävelin parikierrosta ja nousin sitten pois selästä vein usvan talliin otin siltä varusteet ja harjasin sen kunnolla ja rauhassa. sitten menin toimistoon. siivosin hieman lattiaa joka oli likainen alkeaisten tultua menin lumen karsinaan. purin siltä varusteet ja harjasin sitten heitin usvalle ja lumelle heinät hain tavarani ja lähdin kotiin. tällä kertaa ehdin ajoissa pysäkille.

Vastaus:

Voih, sinulle sitten sattuu kaikkea xD 30v€

Nimi: Elisa

06.03.2013 17:46
// Taas tarina ;D

Keskiviikko aamu oli mitä kamalin. Ulkona oli kauhea lumimyräkkä ja pakkasta oli jonkin verran.
Syödessäni puoli seitsemän aikaan aamumurojani kuuntelin miten tuuli suhisi ikkunan raoista. Olin herännyt aikaisin koska halusin viettää hetken aikaa Ninaan tutustuen ennen kuin lähtisin kouluun.
Nyt minulla oli tallivaatteetkin päällä ja uudet farkkuni sekä pitkähihainen olin tunkenut koulureppuuni.
Kun sain syötyä menin suoraan eteiseen laittamaan ulko vaatteita päälle. "Huomenta." äiti ilmestyi tukka pystyssä käytävän päässä olevalle vessan ovelle. "Moi. Mä lähen jo tallille ja meen sieltä suoraan kouluun." kerroin samalla ku nlaitoin kenkiä jalkaan. "Onko sulla joku hedelmä mukana ettei tuu nälkä ennen koulu päivää?" äiti kysyi haukotellen. "On. Otin omenan korista." sanoin ennen kuin otin koulu ja talli reppuni eteisen lattialta. "Mä meen. Moikka!" huikkasin ja lähdin ulos lumimyräkkään.
Tuuli meinasi tempaista piponkin päästäni kun kävelin kohti metsäpolkua. Lunta oli kertynyt ojan penkoille ja maassa näkyi auran jälkiä.

Talliin astuessani osasin kuvitella miltä näytin. Hiukset jotka eivät olleet pipon sisässä olivat muuttuneet valkoisiksi jää kokkareiksi ja poskeni olivat punaiset kuin tomaatilla. Takki oli puoliksi valkoinen lumesta ja huivi peitti suurimman osan naamastani.
"Terveppä terve lumiukko!" Sanny huikkasin tallin käytävältä huvittuneesti. "Terve terve. Aivan ihastuttava ilma tänään." sanoin ja suljin tallin oven. "Niin on. Onneks sain kyydin." Sanny sanoi. "Mä tulin kävellen ja kahlasin mettäpolulta joka oli melkeen polviin asti." sanoin kun riisuin huivia kaulastani. "Kevät tuntuu olevan kaukana tälläsinä aamuina." Sanny totesi laittaessaan heinää Lumen karsinaan. "Jep." nyökkäsin ja vein reppuni satulahuoneeseen. Otin porkanan palan ja menin Andin karsinalle. "Huomenta tyttöseni. Nukuitko hyvin?" kysyin hymyillen ja Andi hörähti. Ojensin porkanan Andille joka nappasi sen suuhunsa ja alkoi rouskuttelemaan sitä. Silitin hetken tamman poskea ennen kuin suljin karsinan oven ja menin Ninan luo. "Heippa sullekkin." tervehdin ja astuin tamman karsinaan. Nina alkoi heti haistella taskujani herkun toivossa. "Sori mutta ei sulle!" pahoittelin ja kun Nina oli varmistanut asian ettei minulla tosiaan ollut sille mitään tuotavaa se mulkaisi minua ja kääntyi juomaan vettä automaatistaan eikä edes vilkaissut minua. "Jaahas. Sitten sitä mökötetään. Sut on kuule hemmoteltu tosiaan pilalle. Nyt siihen tulee muutos Nina ja sun pitää kestää sen kuin tamma!" sanoin ja taputin Ninaa kaulalle. Ninan toinen korva oli kohdistettu minuun ja toinen tallin käytävälle. Kun Sanny ohitti sen heinä kasan kanssa se hirnui toiveikkaasti ja silmät suurina. "Sori. Nämä menee Serralle" Sanny huikkasi samalla kun kulki ohi ja Nina huokaisi syvään kun Sanny oli ohittanut sen. "Sä saat kyllä kohta ihan oman heinä kasan." naurahdin ja astuin ulos karsinasta.
Laitoin ensin Andin ruuat valmiiksi ja sitten Ninan. Kuljin ämpäri kädessäni Andin karsinalle. Tamma hirnahti riemukkaasti ja väisti kohteliaasti kun menin sen ohi ja kaadoin kaurat sen kuppiin. "Rauhassa sitten syöt. Ei mitään kiirettä." sanoin ja taputin tammaa kaulasta ennen kuin poistuin karsinasta ja kävin hakemassa Ninan kaurat. Nina jo karsinassaan tuijotti minua kiinteästi kun saavuin kaura ämpärin kanssa. Astuin karsinaan ja hyvä ettei tamma jyrännyt minua alleen. "EI!" karjaisin samalla kun väistin sillä tamma tuli aivan liian lähelle minua ja meinasi tunkea päänsä ämpäriin. Tamma heitti päänsä ylös hieman kummastuneena. Seisoin hetken tamman edessä joka oli aivan ihmeissään kun ei päässyt syömään. Se otti pari askelta minua kohti ja kurkotti turpaansa ämpäriä kohti mutta näytin sille että ämpäri ja sen sisältö oli minun omaisuuttani eikä Nina saanut koskea siihen ennen kuin annoin siihen luvan enkä myöskään antanut sen tulla minun alueelleni vaan näytin että nyt minä olin se joka oli pomo. Nina näytti selvästi ihmettelevän koko tilannetta ja pysyi nyt sopivalla etäisyydellä jonka hyväksyin. Kaadoin kaurat sen kuppiin. Nina oli vieläkin hieman pelästynyt reagtiostani ja kun siirryin syrjään se epävarmoin askelin meni kaurojen luo ja alkoi mutustelemaan niitä hurjaa vauhtia. Huokaisin ja menin ulos karsinasta. Nina oli tainnut oppia että se ei saanut rauhassa syödä eikä niin kauaa kuin olisi halunnut vaan oli päättänyt hotkia ateriansa niin nopeasti kuin mahdollistan.
Vein Andille heinää ja sitten hain Ninalle. Kun astuin heinäkasan kanssa Ninan karsinaan en ollut valmistautunut lainkaan. Nina sylkäisi suoraan naamalleni kasan limaisia kauroja. Onneksi suuni oli ollut kiinni. Heitin heinät karsinaan ja astuin takaisin käytävälle kasvot kauniisti koristeltuina. Kuulin miten Sanny ja talliin tullut Sazzy tirkahtivat minut nähdessään. Pyyhkäisin kauroja suuni edestä takkini hihalla. "Päivä ei voisi paremmin alkaa kuin maukkaalla aamupalalla." sanoin pokkana. "Mitä tapahtui?" Sazzy kysyi huvittuneena. "Unohdin tuossa että olisi pitänyt ensin viedä heinät Ninalle ja sitten vasta kaurat tai muuten jos sitä menee häiritsemään kun se syö kauroja niin saa kauniin kasvonaamion. Minua varoitettiin tästä kyllä." huokaisin ja kävin hakemassa tallirepustani pyyhkeen ja menin vessaan pesemään kasvoni.
Kun menin alas tapahtunut alkoi pikku hiljaa huvittamaan minuakin. (Ensi kerralla varon pommitusta) naurahdin ja menin satulahuoneeseen. Aloin putsaamaan Andin satulaa sillä aikaa kun hevoset söivät. Kello oli vasta puoli kahdeksan eikä minulla ollut minkäänlaista kiirettä. Kun satula oli puhdas ja kaikki osat olivat kohdallaan nostin satulan telineeseen ja aloin pestä suitsia.
Kun puhtaat suitset oli koottu laitoin ne takaisin paikoilleen ja kurkkasin oliko Andi ja Nina jo syöneet. Andi mutusteli vielä heiniään kun taas Nina seisoskeli karsinassaan kaurat syötynä ja heinät myös. "Johan oli nopeaa toimintaa." sanoin tammalle joka lepuutti toista takajalkaansa. Tamma vain mulkaisi minua. Minusta tuntui ettei hevonen oikein pitänyt minusta. Ja sehän oli selvää koska en antanut tamman syödä liikaa herkkuja tai jyrätä minua karsinassa tai tehdä mitä ikinä halusi kun sillä ratsasti. Mutta tavoille tamman oli opittava.
Kun Andikin oli saanut syötyä se katsoi minua lempeästi karsinassaan odottaen pääsyä ulos. "Sazzy!" huusin tallin perälle jossa toimisto sijaitsi. Toimiston ovi oli auki ja hetkenpäästä Sazzyn pää kurkkasi oven takaa. "Niin?" Sazzy kysyi. "Miltä toi sää näyttää että uskaltaako heppoja tarhaan viedä?" kysyin. "Tuuli on siellä jo hiukan hiljentynyt eikä luntakaan enää sada niin paljon joten mielestäni ne ulos voi ihan hyvin laittaa. Jos ilma tosta pahenee niin mä voin tuoda sunkin hevoset sitten sisälle jos siltä näyttää." Sazzy sanoi. "Selvä juttu! Kiitti. Toivottavasti toi ilma ei tosta kuitenkaan pahene. Aamulla oli ihan hirvee myräkkä." sanoin. "Niin oli. Koiratkaan ei halunnu ulos heti aamusta." Sazzy kertoi. Hain Andin talviloimen ja menin tamman karsinaan. Laitoin loimen tammalle ja kiinnitin remmit ja sujautin riimun sen päähän. "Oota hetki. Mä käyn laittaa Ninalle loimen kans." sanoin ja astuin ulos karsinasta. Hain Ninan kevyentoppaloimen ja otin karsinan edessä olevasta telineestä sen riimun ja astuin Ninan karsinaan. Tamma mulkoili minua edelleen kun laitoin loimen sille päälle. Kiinnitin loimi vyön ja katsoin ettö loimi oli kunnolla sen päällä. Sitten laitoin riimun Ninan päähän. Pelkkä riimun laittaminen oli vaikeaa kun tamma nosti päänsä korkealle eikä suostunut millään laskemaan. "Laita nyt hyvänen aika se pää alas!" sanoin topakasti mutta Nina halusi välttämättä olla hankala tapaus tänään. "Raivostuttavaa käytöstä Nina!" murahdin kun yritin saada kädelläni otteen tamman päästä että saisin riimun sille laitettua. "Sopuli pysy siinä!" sanoin kun Sopuli oli astelemassa karsinan ohi. "Mikä hätänä?" Sopuli kysyi. "Tuu avittamaan. Nina ei millään laske päätään. Mä oon tuskaillu tässä varmaan jo viis minuuttia tän kanssa." murahdin. Sopuli tuli karsinaan ja auttoi laskemaan Ninan pään jotta sain laitettua sille riimun päähän. "Kiitos." sanoin kun tamma seisoi taas mökättäen karsinassa sulkiessani karsinan ovea. "Eipä kestä. Sulla onkin tossa tekemistä." Sopuli totesi. "Älä muistuta." huokaisin epätoivoisesti. "Mun pitää saada siltä kaikki mahdolliset huonot tavat kitkettyä pois." lisäsin. "Onnee. Mun pitää ny mennä tekee mun hommat." Sopuli sanoi ja lähti kohti satulahuonetta. Otin Ninan ja Andin riimunarut naulasta ennen kuin astuin taas Ninan karsinaan. Napsautin riimunarun riimuun kiinni ja talutin tamman ulos karsinasta. Avoin sitten Andin karsinan oven ja napsautin toisen riimunarun Andin riimuun kiinni ja lähdin taluttamaan molempia hevosia kohti tarhaa.
Andi asteli energisesti vieressäni kun taas Nina oli lauhkea kuin lammas kun kulki takanani kiltisti. "Hyvä tyttö Nina. Andi sä voisit kyllä hiukan hiljentää vauhtiasi." naurahdin kun Andi yritti ohitella ja se kurkotti kaulansa aivan pitkälleen ja hirnui niin kimeästi tarhassa oleville kavereilleen että ihan korvia särki. "Otatte sitten Ninan mukaan jutusteluihin joohan Andi?" kysyin kuin miltäkin lapselta. "Moi!" Sanny oli juuri tulossa pois tarhasta. "Oi ihanaa.. voisitko avata ton sähköportti hökkelin?" kysyin. Sanny nyökkäsi. Päästin tammat irti ja Andi laukkasi täyttä vauhtia tarhan perälle muiden hevosten seuraan kun taas Nina jäi löntystelemään sinne sun tänne tietämättä mitä tekisi. "Voi että mun käy Ninaa nyt sääliksi. Se on uus tyyppi eikä se tunne kauheesti vielä ketään." sanoin Sannylle joka seisoi vieressäni katselemassa tarhassa olevia hevosia. "Kyllä se pian tottuu ja muut antaa sen ihan varmasti tulla kohta toisten seuraan." Sanny selitti vieressäni. "Toivotaan." nyökkäsin ja lähdimme talliin.
Kello oli jo kohta puoli yhdeksän. Olin taistellut Ninan kanssa jo jonkin aikaa enkä ollut huomannut ajan kulkua. Menin nopeasti vaihtamaan tallivaatteet uusiin farkkuihin ja siniseen pitkähihaiseen jonka jälkeen nappasin koulurepun satulahuoneesta. "Nähdään iltapäivällä." sanoin Sazzylle joka tuli juuri ulos Ninon karsinasta. "Nähdään. Hyvää koulupäivää!" Sazzy huikkasi perääni kun olin jo tallin ovella.

Seisoin bussi pysäkillä ehkä vähän liian ajoissa. Hytisin pienen katoksen alla. Tuuli ei onneksi enää ollut niin voimakas ja pakkanenkin oli tainnut hieman laskea mutta silti ulkona oli kylmä. "Huomenta!" kuulin tutun äänen joka astui sisälle katokseen. "Moi. Suakin näkee." sanoin pojalle joka laittoi pipoaan paremmin päähän. "Joo. Olin jonkin aikaa mutsilla." Ben sanoi. "Ai.. mitä sä siellä?" kysyin. "Noo.. faija lähti sen muijansa kanssa viikoksi Floridaan joten mä jouduin mennä mutsin tykö. Ei ois huvittanu mutta kun se halus että meen sinne. Jani ehdotti että oisin tullu teille mutta ei faija siihen suostunu." Ben selitti. "No nyt oot palannu. Joko Jani kerto että oon ostanu lehmän?" kysyin kasvot peruslukemilla. "Lehmän?! Mä luulin että sä hevosista olit kiinnostunu mutta että lehmistäkin!" Ben taisi ottaa jutun ihan tosissaan. "Vitsi.. uskoitko oikeesti että oisin ostanu lehmän?" nauroin. Ben näytti ensin hieman helpottuneelta ja sitten se naurahti. "No mä jo pelästyin. Siis minkä sä ostit?" Ben kysyi. "Hevosen." korjasin. "Toisenko?" Ben kysyi yllättyneenä. "Jep. Toisen heposen päätin ostaa. Nyt mulla on puoliverinen Andi ja paint hevonen Nina." kerroin. "Miten tää juttu lehmiin liittyy?" Ben kysyi kummastunut ilme kasvoillaan. "No kun Nina on lehmän kirjava." selitin. "Ahaa! Ja Jani fiksuna jätkänä sitten kutsui sitä lehmäksi." Ben naurahti. "Just näin. Se tuli tallille sillon ku Nina saapu." kerroin. "Okei. Miten täällä on muuten pärjätty?" Ben kysyi. "Ihan hyvin. Sven on alkanu käymään meillä melkeen joka päivä ja Jani alkaa jo turhautua kun mitään muuta edistystä niitten välillä ei oo vielä tapahtunut." naurahdin. "Jani on kyl hauska kun se yrittää saada mutsillensa miestä." Ben sanoi huvittuneena. "Nii. Vihdoin se bussi tulee." sanoin kun bussin valot näkyi jo kaukaa.
Istahdin bussissa vapaalle paikalle. "Saaks mä istuu tähän?" Ben kysyi ja osoitti viereistä istuinta. "Istu pois." nyökkäsin. "Yhteishaut on sitte vielä tää ja ensviikko ja sitten siitä eteenpäin. Mihin ajot hakee?" Ben kysyi. "Winnovan kauppikseen katotaan nyt jos pääsisin. Tokana vaihtoehtona on varmaan sosteri." kerroin. "Eiks niitä pidä olla ainakin kolme. Meijän opo ainaki sano että kolme kohtaa kantsii täyttää." Ben sanoi. "Mulla on neljä vaihto ehtoo. En kuitenkaa haluu lähtee tältä paikkakunnalta mihkään niin ne koulut ei oo kovin kaukana." hymyilin. "Entä sä?" lisäsin. "Autopuolelle. Jeij autokorjaajaks." Ben naurahti. "Isän poika vai?" kysyin. "Näköjään." Ben nyökkäsi.

Koulu päivä oli tänään helpoimmasta päästä. Kaksi tuntia valinnaista jotka minun kohdallani oli kuvista ja sitten tunti äidinkieltä ja neljästunti terveystietoa ja sitten taas kaksi tuntia valinnaista minun kohdallani musiikkia. Eli ei kovin kummoinen päivä. Ruoka välkällä juttelin Lisan kanssa tietysti hevosista mistäs muustakaan. Sovimme että Lisa tulisi suoraan koulun jälkeen katsomaan uutta hevostani joten näin myös tehtiin.

Istuimme koulupäivän päätyttyä bussissa. Lisa puhui vieressäni jostain kisoista ja lukiosta. Itse en huomannut edes kuuntelevani vaan katsovani bussin ikkunasta ulos. Bussi oli vielä koulunpihalla joten en katsonut maisemia. "Elisa! Kuunteletko sä? Ahaa.. uuu." Lisa tuli naamani eteen ja virnisti minulle. "Poikiako sä kattelet?" Lisa kysyi kiusoittelevaan sävyyn. "Häh?" ihmettelin kun en oikein tiennyt mistä LIsa nyt puhui. "Aii.. sä oot niin rakastunut tohon Beniin ettet edes enää tiiä mistään mitään. Kuinka romanntista!" LIsa henkäisi dramaattisesti. "Lopeta!" naurahdin ja läimäytin leikkisästi kaveriani mahaan. "Hei! Ei siinä mitään väärää oo! Mäkin oon rakastunu Chrissiin!" Lisa huudahti ja käytävän toisella puolella istuva oppilas vilkaisi Lisaa huvittuneesti. "No joo se ny tietää jokainen joka ympärilleen katsoo." sanoin. "Mut oikeesti ei toi Ben ihan ruma oo." Lisa sanoi vakavasti katsellen ulkona seisoskelevaa Beniä kavereittensa kanssa. Vilkaisin ystävääni ja purkahdin nauruun. "Mitä? Mitä mä sanoin väärin?" Lisa kysyi ihmeissään kun nauroin vatsaani pidellen. "Mieti vähän." kikatin. "Ihan rauhassa." takana istuva poika tokaisi. Käännyin kasi luokkalaista kohti. "Kuule me puhutaan nyt vakavista asioista joten ei tässä rauhallisena pysty olemaan!" sanoin huvittuneena ja Lisa alkoi nyt kikattamaan. "Lopeta Elisa! Sä tapat mut vielä!" Lisa nauroi vedet silmissä. Sitten siinä me pelleiltiin vielä silloinkin kun bussi lähti ajamaan.
Pysäkillä nousimme ulos bussista ja kiitimme kyydistä ennen kuin suuntasimme kohti Sinitallia.

//Jatkuu jossain vaiheessa..


Vastaus:

Odotan aina yhtä innolla tarinoittesi lukemista =D Alkaa olla jo vaikea keksiä kommentteja, kun ei ole mitään korjattavaa  50v€

Nimi: sanny

06.03.2013 15:43
/pitkästä aikaa

seisoin tallin parkipaikalla kylmissäni. pakkanen oli taas kerran koventrunut ja pakkas mitari tuntui jäätynenn lukemaan -20 astetta katsoessani kotona. se ei kahteen tuntiin viitsinyt hievahtakaan lämpimämmälle vaan pysy siinä. vanhemmatkaan ei vaikutaneet innokailta menemään siinä pakkasessa viemään tallille vaan jankutivat siitä että voisin vilustua. Elisa oli saanut uuden hevosen. kävelin sisään näin sopulin ja elisan.
-moi. sanoin vaistonaisesti
-moi hyvä kun tulit voisit vähän auttaa. elisa kysyi. nyökkäsin ja autoin kumpaakin ruokimaan hepat. sern jälkeen ujutauduin satulahuoneeseen koirien ja kissojen kanssa. laitoin niille ruuat ja kiipesin heinä vintille heitelemään heiniä. sazzy sanoi että kymmenen paalia riitäisi joten heitin kaikki kymmenen alas. heinät lentelivät niiden tipahtaessa ja saivat minut aivastamaan. heitetyäni ne kiiruhdin satulahuoneeseen pesemään lumen talliloimen. hinkasin siitä kasin kaikki pahimmat tahrat ja muuten vain pesin normaalisti. sitten menin kaapilleni otin leivän jonka olin tehnyt söin sen ja katselin ikkunasta kuinka lunta oli alkanut sataa se sakeni koko ajan. kännykäni piippasi kaivoin sen repusta.
äiti:

onhan lämmin. lähdemme isän kanssa junalla tätisi luo joten ole kunnolla huomis iltaan asti onhan bussi raha pärjäile.

huokaisin olin kokonaan unohtanut että vanhempani olisivat lähdössä tätini luo onneksi sain kaivetua repusta pari virtuaalieuroa kasaan ja näpytelin vastauksen.

Minä:
kaikki on ja on lämmin olen tallilla yhdeksään. hyvää matkaa.

tungin kännykän reppuuni ja menin takaisin talliin otin lumen harjat ja siirryin sen karsinaan. harjasin sen rauhassa ja kunnolla. lumi keskittyi alussa syömiseen mutta heinien loputua se päätti tyrkkiä minua jotta saisi nameja. harjasin piikkisuolla pölyharjalla ja pehmeälläharjalla selvitin hännän ja harjan sekä otin kaviot. lopuksi hieroin varmuuden varalta lumen selkää. sitten annoin lumella kaksi prkkananamia ja menin usvan luo. harjasin sen samalla tavalla kuin lumenkin ja selvitin hännän ja harjan myös. annoin usvallekkin pari namia. se hörähti ilosta. menin satulahuoneeseen ja tarkastin lumen satulan ja suitset jotta ne oli puhtaat. ne kiiltivät ja tuoksuivat nahkalle. sitten varustin lumen. aluksi meni hyvin mutta satulan saatuani selkään lumi alkoi pyöriä ympyrää karsinassa ja sidoin sen sitten kiinni lopulta ja sain varustettua rauhassa laitoin satulan alle tarvittavat pehmukeet ja menin maneesiin. nousin selkään ja säädin satuloavyön ja jalustimet. menin pari kierrosta käyntiä. huomasin elisan maneesin katsomossa.
-Elisa laitaisitko pari estettä unohdin itse
elisa nyökkäsi ja laittoi minulle pari estettä. sitten hän toivotti onnea hyppäämiselle ja lähti hoitamaan omia hevosiaan. alkuverrytelyissä menin volteja ravissa. kolme pitkälle sivulle ja yksi päätyyn. lumi meni nätisti ja pyrki hyvin eteenpäin mutta parissa voltissa en antanut selkeitä apuja joten ne eivät onnistunut. kolme kierrosta mentyäni vaihdoin suuntaa ja jatkoin samaa. se meni paremmin. sitten menin pitkällä sivulla laukaa. lumi katsoi välillä haikeasti esteitä maneesin keskellä mutta jatkoi silti reipaasti. sitten kun olin mennyt kierroksen annoin lumen kävellä vapailla ohjilla. sitten pysähdyin. lyhensin jalustimia ja kokosin ohjat. ohjasin lumen esteelle esteet olivat peräkkäin mutta hyvän välimatkan päässä. annoin lumelle laukapohkeet ja pidätin hieman jotta se ei ryöstäisi. hypyy ja hyppy se oli siinä olin ylittänyt ne hyvin ja helposti. itse kuitenkaan en ollut tyytyväinen omaan toimitaani nousin jalustimmille liian aikaisin. menin saman ja onnistuin. sitte vaihdoin suuntaa. ohjatessani lumen esteelle tajusin kääntäneeni liian myöhään ja lumi kieltäytyi. lensin esteen yli maahan. se ei sattunut enkä edes säikähtänyt. puistelin vaateitani tajusin että nenästäni tuli verta. juuri onnekseni sopuli ja elisa oli päätäneet tulla katsomaan ja ryntäsivät apuun sopuli otti lumen ja elisa auttoi minut ylös.
-satuiko, elisa kysyi.
-ei, sanoin ja kaivoin nenäliinan taskustani. se oli hetken äästä veressä.
-odota hetki, sopuli sanoi ja ojensi lumen ohjat elisalle hän palasi pian vanua kädessä. tunkin sen nenään ja nousin takaisin selkään.
-kiitos sanoin noustuani ja menin hetken käyntiä. elisa ja sopuli jäivät katselemaan minua.
käveltyäni jatkoin hypäämistä se meni paremmin. hypätyäni menin loppuverkat ja loppukäynnit ennen kuin palasin talliin lumen kanssa. riisuin lumen ja harjasin sen.
-kiitos tunnista ja ei se tipumiseni sinun vika ollu koska minä ohjasin sinut väärin. kuiskasin lumen korvaan. harjatuani. kiitin vielä sopulia ja elisaa ja heitin vanun roskiin. kävelin bussi pysäkille. sää oli tuntini aikana lauhtunut ja ilma tuntui jo lämpimältä ja lunta ei enää satanu. kiipesin bussiin.

kotona heitin tavarani hyllyyn ja likaiset pesuun. jalassani oli pieni naarmu mutta se ei tarvinnut laastaria. menin alakertaan ja mietin harjoitus rataa usvalle siitä ei tullut mitään sillä olin niin väsynyt. nukahdin sohvalle. kun havahdun kello on kaksitoista olen onneksi jo yöpuvussa kiipean huoneeseeni ja nukahdan.

/lyhyt kun äitin mielestä olen ollut jo liikaa koneella

Vastaus:

Niin, pitkästä aikaa ;D Ei haittaa vaikka oli vähän lyhyenpuoleinen, tärkeintä on että saa jotain väsätyksi  20v€

Nimi: Elisa

05.03.2013 12:26
// Hyvä sitten että jaksat lukee xD Mun ei tartte sitten pelätä ettei mun maratoni tarinoita jakseta lukea!  Nyt näitä tarinoita tuleeki ku oon kuumees..
Jatkuu..

Äiti ajoi tallin pihaan juuri sopivasti. Sopuli seisoi tallin ovella hieman hermostuneen näköisenä. Nousin autosta ja kiirehdin Sopulin luo. "Onko kaikki ok?" kysyin. "On. Sazzy tulee millä hetkellä hyvänsä." Sopuli sanoi ja nyökkäsin. "Berry laitetaan siis asialle vai?" kysyin. "Sannyn kanssa ajateltiin että joku tallilaisista hakis sittenkin Sazzyn keksimällä jonkun tekosyyn että saa Sazzyn yläkertaan." sopuli kertoi. "Se kuulostaa hyvältä. Meetkö sä?" kysyin. Sopuli nyökkäsi. Kiiruhdin tallin yläkertaan jossa muut jo olivat.
"Hienolta näyttää!" kehuin kun astuin isoon huoneeseen. "Moi! Miten koeratsastus meni?" Sanny kysyi. "Sanotaan vaikka niin että se oli kamalin koeratsastus mitä oon koskaan kokenu. Mutta ostin sen." naurahdin. "Oho." Sanny totesi muttei ehtinyt siitä enempää jatkaa kun Sopuli hölkkäsi yläkertaan. "Sazzy tuli!" hän huusi ja kaikki olivat ihan hiljaa. Sopuli kiiruhti takaisin alakertaan Sazzya vastaan.
Sammutin yläkerrasta valot. Verhot oli laitettu kiinni ja huoneessa oli pimeää. Tunsin miten kaikki pidättivät hengitystään kun kuului askelia.
"No katotaan jos saataisiin se jotenkin korjattua." kuului Sazzyn mietiskelevä ääni. Sazzy tuli ensimmäisenä sisään ja kun hän sytytti valot kuului riemukas huuto: "Tervetuloa takaisin Sazzy!!!" kaikki huusivat kuin yhdestä suusta. Sazzyn ilme oli unohtumaton. "Oho! En kyllä tälläistä odottanut." Sazzy naurahti. Sitten alkoi satelemaan kysymyksiä Sazzylle. "Miten matka meni?" Sanny kysyi. "Näitkö hienoja hevosia?" Alina kysyi. "Oliko sulla hauskaa?" Sopuli kysyi. Sazzy yritti parhaansa mukaan vastata jokaiseen kysymykseen. "Miten te ootte täällä pärjänneet?" oli Sazzyn vuoro kysyä. "Hyvin!" Sanny nyökkäsi. "Ei juuri minkäänlaisia ongelmia." Sopuli vastasi. "Hevoset voi hyvin ja karsinat on puhtaita." Alina hymyili. "Eikä oo karannut hevosia sun poissa ollessa." naurahdin. "Hyvä kuulla." Sazzy hymyili. "Miten muuten meni Elisa? Oliko hevonen sinulle sopiva?" Sazzy kysyi. "Noo.. koeratsastus ei ollut mitenkään mukava mutta ostin sen. Zalida saapuu tallille huomenna kuuden aikaan. Mä saan sen karsinan laitettua ja Andin liikutettua ennen sitä." kerroin. "No niin! Hieno juttu. Toivottavasti sun aikasi riittää molempiin." Sazzy lisäsi. "Eiköhän. Äitin kaveri Sven on lupautunu auttamaan sen hoidossa." kerroin. "Hyvä juttu." Sazzy nyökkäsi ja sitten aloitimme herkkujen syömisen ja pelien pelaamisen. Musiikki soi taustalla ja puheen sorina sekä nauru täytti koko huoneen.

Kun kello läheni jo kahdeksaa oli aika tuoda hevoset sisälle ja ruokkia ne. Otin Andin riimun ja narun naulasta ja lähdin hakemaan tammaa tarhasta. "Oli kyllä hauskaa. Näitä vois järjestää joskus useamminkin niin kaikki hoitajat ja yksärit tutustuis paremmin toisiinsa." Sopuli hymyili kun menimme yhtä matkaa tarhoille. "Niin vois." nyökkäsin.
Kun tulimme tarhoille menin sähkö aidan ali ja huutelin Andia. "Tänne tyttö!" huutelin. Andi löntysteli metrin päähän ja pysähtyi. Se tiesi että pian saisi ruokaa niin ei kannattaisi lähteä karkuun. "Hyvä tyttö." taputin tammaa kaulalle ja lähdin taluttamaan sitä sisälle talliin.

Tallissa otin siltä loimen pois ja irrotin riimun sen päästä. "Harjaan sua vielä ennen kun tuon sulle sapuskat." sanoin tammalle ja laitoin riimun ja narun naulaan. Hain Andin harjapakin ja otin sieltä pölyharjan. Astuin takaisin tamman karsinaan ja aloin harjaamaan. Tamma laittoi taas tapansa mukaan silmät kiinni ja alahuulen pitkälleen. Rapsutin tammaa hetken poskesta josta se piti. Se hörisi matalalla äänellä samalla kun rapsutin sitä. "Kas noin. Mä haen sulle ilta ruuat." hymyilin ja lähdin karsinasta.
Kun tulin iltakaurojen kanssa Andi hirnui taas kuin viimeistä päivää. "Saat saat!" naurahdin ja laitoin kaurat tamman kuppiin ja lähdin hakemaan heiniä.
Otin sylillisen heiniä ja lähdin kiikuttamaan niitä Andin karsinalle. "Tuossa ole hyvä. Hyvää ruoka halua ja hyvää yötä." toivotin ennen kuin hain satulahuoneesta reppuni ja lähdin ulos tallista.

Kotona kävin heti suihkussa jonka jälkeen kapusin yläkertaan lukemaan huomiseen ruotsin kokeeseen.
Kello oli jo yhdeksän kun viimein istahdin nojatuoliini ruotsin kirja kädessäni.
"Iltapalalle!!!" kuului äidin ääni alakerrasta noin puolen tunnin päästä. Oli myöhäisen iltapalan aika.
Menin alakertaan keittiöön. Pöytään oli katettu voita, leipää, juustoa, kurkkua, makkaraa ja kuumaa kaakaota.
"Mulla alkoki jo olla nälkä." tokaisin kun istahdin pöydän ääreen. "Mä taisin torkahtaa jo." Jani ilmestyi keittiöön tukka pystyssä. "Siltä vaikuttaa." äiti naurahti. "Eikä Sven jäänykkään yöksi?" kysyin. "Ei. Se lähti kotiinsa kun huomenna aikanen herätys töihin." äiti kertoi. "Kai te jo seurustelette." Jani tuhahti kun istahti pöydän ääreen. "Noo.. katsotaan nyt." äiti sanoi hieman punastuen ja vilkaisimme Janin kanssa toisiamme. "Vai että silleen." naurahdin.
Iltapalan jälkeen ehtisin vielä lukea ruotsin kokeeseen ennen kuin oli aika sammuttaa valot. Äiti oli antanut arkisin aikaa yhteentoista ennen kuin piti olla valot sammuksissa.

Aamulla seitsemän aikaan ponnahdin salamana pystyyn niin että peitto lensi lattialle suoraan matolla nukkuvaan Welluun joka yöllä oli siihen ilmestynyt. Koira säpsähti hereille siltä seisomalta. "Tallivaatteeet... porkana pussi on tallilla! Mitä mä pistän kouluun päälle? Himputti mistä toi on tohon tullut?" kirosin kun löin varmaani Wellun isoon luuhun. Sanotaan vaikka niin että olin hieman hermona sekä Ninasta joka tulisi tänään uuteen kotiinsa ja ruotsin kokeesta. Wellu haukahti äänekkäästi kun juoksentelin ympäri huonettani etsien tavaroita joita ottaisin sekä kouluun että tallille. "Hiljaa Wellu." sihahdin. "Jani nukkuu vielä!" lisäsin samalla kun laitoin sukkia jalkaani. "WELLU! Taasko sä oot pureskellu mun sukkia!?" huudahdin kun villasuukkini jotka olin jättänyt lattialle sänkyni viereen oli ilmestynyt muutama reikä. Koira painoi päänsä alistuneesti alas ja kierähti selälleen. "Höpsö olet." naurahdin ja rapsutin koiraa mahasta.

Kun molemmat reppuni olivat kunnossa ja kouluvaatteet oli päällä vein reput eteiseen odottamaan.
Keittiössä äiti jo keitti kahvia. "Huomenta!" tervehdin samalla kun kaadoin vettä lasiini. "Huomenta. Tänään saapuu sitten Nina tallille." äiti hymyili. "Jep." nyökkäsin. "Mä voin tulla tallille kattomaan millasen kaakin oot ostanu." Jani tuli keittiöön. "No tule." naurahdin. "Voisin tullakkin. Heti koulun jälkeen. Mä pääsen kahdelta tänään."" Jani sanoi. "okei. Mä pääsen kolmelta ja Nina tulee vasta kuudelta. Jos haluut tulla auttamaan Andin karsinan siivoomisessa ja liikuttamisessa niin ole hyvä vaan." hymyilin. "Jaa no tota ehkä mä tuun vasta joskus puoli kuudelta." Jani pyöräytti silmiään. "Ihan kuinka vaan." naurahdin.

Kun tulin tallille vein heti Andille aamuruuan. Olin ostanut Ninalle tavaroita joita järjestelin nyt Ninalle tarkoitetuille paikoille. Satula telineen yläpuolella luki Ninan nimi ja samoin suitsien naulassa mutta en ollut vielä ostanut varusteita joten telineet ammottivat tyhjyyttä. Kirjoitin mustalla tussikka maalarinteippiin Andi ja liimasin sen Andin harjapakin kanteen. Sitten kirjoitin maalarinteippiin Nina ja liimasin sen Ninan harjapakin kanteen. Tuskin tulisin kuitenkaan harjoja sekoittamaan koska Andilla oli musta ja Ninalla sininen harjapakki.
Kun Andi oli syönyt vein sen tarhaan. Ei ollut kuin kolme astetta pakkasta joten en laittanut Andille loimeakaan päälle.

Ennen kuin lähdin bussi pysäkille otin koulureppuni satulahuoneesta ja huikkasin tervehdykset tallille tulleelle Sopulille. "Nähdään iltapäivällä!" lisäsin taakseni.

Koulussa luokanvalvojan vartin jälkeen oli heti aamulla matikkaa. Lisa oli minun kanssa samassa ryhmässä ja hän istui viereisellä pulpetilla. Kesken tunnin Lisa ojensi minulle paperilapun. Avoin lapun pulpetin alla ja vilkaisin sitä. "Ostitko sen hepan josta puhuit eilen koulus?" paperissa luki. Kirjoitin vihkoni päällä paperin toiselle puolelle. "Jep. Tulee tänään kuudelta." kirjoitin ja ojensin sen huomaamattomasti Lisalle. Lisa hymyili ja näytti minulle peukkua.
Viimeisellä tunnilla oli ruotsin koe. Luokka oli keskittyneesti hiljaa mutta minä vain tuijotin koe paperia edessäni kynä naputtaen pulpetia vasten. *Kirjoita alleviivatut kohdat suomeksi* luki tehtävässä. *deras framtidsplaner* oli alleviivattu ensimmäisessä tehtävässä. (Mikä se oliii) mietin kuumeisesti pää koppani sisällä. Vihdoin sain vastattua mielestäni oikein ekalle sivulle. Koe oli kolmen sivun pituinen. Kello läheni koko ajan kolmea ja olin vasta toisen sivun puolivälissä.
Viimeinen tehtävä oli joku kirjoitus tehtävä jossa piti kertoa kesänsä suunnitelmista ruotsiksi. En muutenkaan ollut hyvä ruotsissa joten kirjoitin ehkä puolet lauseista oikein ja sain kokeen valmiiksi juuri kun kellot soi. Tarkistin vielä koko kokeen samalla kun toiset palauttelivat koepapereitaan ja lähtivät luokasta suut kiivaasti puhuen. "Miten meni?" opettaja kysyi kun annoin koepaperini hänelle. "Öh.. ihan hyvin kai. Viiminen tehtävä oli ehkä hiukan vaikee ja samoin se eka sivu." selitin. Huomasin olevani viimeinen luokasta lähtevä. Laitoin kiireesti takkia päälle ja lähdin melkein juoksu jalkaa koulurakennuksesta.

Kävelin tallille noin puolessa tunnissa ja menin heti vessaan vaihtamaan tallivaatteet päälle.
Menin siivoamaan Andin karsinaa. Kun tamman karsina oli puhdas menin Ninan karsinalle joka oli vielä tyhjillään. Lattialla ei ollut alusia joten kävin vain hakemassa puhtaat aluset jotka levitin karsinaan. "Valmista. Nyt näyttää olevan kaikki kunnossa." mietin ääneen kädet hieman jännityksestä täristen.
Kävin hakemassa Andin tarhasta. Tamma ei jaksanut juuri nyt kiusoitella minua joten sain sen helposti kiinni ja vein sen käytävälle harjattavaksi. Samalla kun hain tamman harjapakin otin pussista porkanan.
"Tässä sinulle pikku herkku pala." hymyilin ja ojensin tammalle porkanan palan jota se alkoi rouskuttelemaan.
Harjasin tamman hyvin ja putsasin kaviot. "Ratsastetaan hetki kentällä. Kenttä näyttää olevan hyvässä kunnossa ja aurinko paistaa." selitin Andille samalla kun suitsin sitä. Nostin satulan sen selkään ja suoristin satulahuovan ja kiristin vyön. Hain vielä suojat ja laitoin ne tamman jalkoihin.
Kello oli pian viisi kun talutin tamman kentälle. Tarkistin vyön kireyden ja laskin jalustimet alas. Hain jakkaran ja nousin Andin selkään.
Asetin jalkani jalustimeen ja ohjasin tamman uralle.

Alkulämmittelyiden jälkeen ravasin kenttää ympäri. Tein voltteja ja pääty ympyröitä. En ollut huomannut Janin seisoskelemassa kentän laidalla. "Hyvältä näyttää." Janin ääni kantautui korviini kun laukkasimme Andin kanssa. Hiljensin tamman käyntiin ja taputin sitä kaulalle. "Onko kello jo niin paljon?" kysyin ja tunsin perhosia vatsassani. "Jep. Puoli kuusi." Jani nyökkäsi. "Mä teen loppu käynnit vielä." sanoin nyt hieman hermostuneella äänellä ja Andi alkoi itsekkin hiukan hermostua. Rentouduin taas satulassa ja annoin pitkät ohjat. Kävelimme pari kierrosta niin että Andin hengitys tasaantui. Sitten viiden minuutin päästä ohjasin tamman kentän keskelle ja laskeuduin satulasta. Nostin jalustimet ylöäs ja lähdin kohti tallia.
"Sä saat nyt sitte auttaa." sanoin Janille kun Andi seisoi käytävällä. "Ota siltä satula pois ja vie se satulahuoneeseen telineeseen jonka yläpuolella lukee Andi." selitin ja Jani alkoi irrottamaan satula vyötä. Otin suitset tamman päästä ja laitoin riimun sen päähän. Kiinnitin riimuun narun joka oli sidotta karsinan kalteriin. Kävin pesemässä kuolaimet ja kokosin suitset ja vein ne paikoilleen.
Harjasin Andin rivakkaan tahtiin. Jani harjasi toiselta puolelta. Jani oli käynyt kerran ennenkin tallilla harjoittelemassa hevosen harjaamista joten minun ei tarvinnut opastaa häntä. Putsasin kaviot vielä ennen kuin talutin tamman karsinaansa. "Hae sille hiukann heinää tuolta." sanoin Janille kun vein harjapakin ja suojat paikoilleen.
Pari minuuttia vaille kuusi olimme täysin valmiita. Menimme tallipihalle odottamaan hevostraileria.
Käteni hikosivat vaikkei minulla ollut hanskoja kädessä. "Hei!" kuulin Sazzyn äänen tulevan kohti tallia. "Moi." tervehdin. "Uusi asukas on sitten tulossa." tallin omistaja hymyili ja nyökkäsin. "Kyllä vaan. Vähän jännittää." totesin. "Tulin itse uteliaisuudesta katsomaan että millainen se on." Sazzy hymyili.
Pian Sinitallin pihaan kaarsi punainen volvo jonka takana oli traileri. "Nyt ne tulee." mumisin. Tallista tuli uteliaita tallilaisia katsomaan millainen uusi tulokas olisi. Autosta nousi Henna ja Salla! Menin tervehtimään heitä. "Moi! Mä päätin tulla mukaan kun oli mahdollisuus!" Salla naurahti. "Hienoa!" hymyilin ja kättelin Hennaa. Henna ja Salla kävivät avaamaassa trailerin ovet ja Salla puhati sisälle traileriin.
Hetken päästä trailerista pakitti Ninan uteliaasti katsellen ympärilleen. Se hirnahti hieman epävarmasti tarhassa oleville kavereille. "Tässä se nyt on." Salla hymyili ja ojensi riimu narun minulle. "Ai .. mä luulin että sä ostit hevosen etkä lehmää." Jani kiusoitteli. "Heko heko." näytin veljelleni kieltä ja silitin tamman kaulaa. Jani antoi hevosen nuuhkia kättään. "Se on hieno." Alina hymyili. Nyökkäsin hymyillen ja lähdin taluttamaan Ninaa uuteen karsinaansa. Salla ja Henna tulivat myös talliin.
Pysäytin Ninan Andin karsinalla. Tammat olivat keskenään naapureita. "Katso Andi. Nina on uusi naapurisi." hymyilin. Andi hirnahti ja tammat vilkuilivat toisiaan. Nina hörähti Andille takaisin. Andi yritti saada turpansa kaltereiden välistä mutta tyytyi sittenkin vain katselemaan uutta tulokasta. Vein Ninan uuteen karsinaansa ja suljin karsinan oven. "Tääkö on sun toinen hevonen?" Salla kysyi Andin karsinan ovelta. "Kyllä." nyökkäsin. "HYvän näkönen heppa." Salla naurahti.

Kun Salla ja Henna olivat ajaneet pois tallin pihalta menin Ninan karsinan luo porkana kummassakin kädessä. Annoin Andille toisen porkanan paloista ja sitten vein Ninalle toisen. "Hirveesti en kyllä sulle syötä namupaloja. Sä oot nyt pienellä laihiksella." puhelin hevoselle joka nappasi porkanan kädestäni. "Ei oo hassuman näkönen hepo." Jani tokaisi vierestäni. "Vähän pulska kyllä." Jani lisäsi. "Tiiän. Mut kyllä se siitä laihtuu kun liikutan sitä säännöllisesti." mietin. "Ja herkkuja vaan rajoitetusti." lisäsin hymyillen. "Mä en tajuu miten jaksat innostuu hevosista niin paljon. Nytkin sulla on kaks kaakkia joilla pitää ratsastaa ja niin edelleen." Jani pyöritteli silmiään. "Sellasta se on kun on hevoshullu." naurahdin.

Ilta ruokinnan jälkeen menin vielä toivottamaan tytöilleni hyvää yötä ennen kuin lähdin Janin kanssa tallista.




Vastaus:

Hieno tarina, vähän humoristinenkin ;D 50v€

Nimi: Elisa

04.03.2013 16:23
Oho tulipa pitkä O.o Varmaan pisin tähän mennessä?! xo

Vastaus:

Ei "Oho tulipa pitkä", vaan "Jes, taas paljon luettavaa!" xD Jos et ole tähän mennessä arvannut, olen lukuhullu. Reilu 600 sivun kirja menee 1,5 päivässä  Ja tarinoita luen aina mielelläni, toi taisi tosiaan olla yksi sun pisimmistä.

Nimi: Elisa

04.03.2013 16:21
Heräsin seuraavana aamuna jo kuudelta. Kahdeksalta alkaisi koulu ja minun piti vielä käydä tallilla ruokkimassa Andi.
Nousin haukottellen sängystä ja puin ylleni kouluvaatteet sekä harjasin tukkani. Otin kaapista ruskeat ratsastushousuni ja haalistuneen t-paidan sekä pinkin hupparin. Laitoin tallivaatteet tallireppuuni ja laitoin sitten koulurepun kuntoon.
Kun olin valmis vein koulu ja talli reppuni eteiseen jonka jälkeen astuin keittiöön. Kukaan ei ollut vielä hereillä joten otin hiljaa muro paketin kaapista ja maidon jääkaapista. Kaadoin muroja kulhoon ja sen jälkeen maitoa.
Otin lusikan laatikosta ja istahdin tuolille syömään. Selailin samalla kun söin jotain vanhaa villivarsaa. Wellu oli ilmestynyt keittiöön ja se katsoi ensimmäiseksi ruokakuppiaan. "Äiti antaa sulle sitten lenkin jälkeen aamuruuan." supatin koiralle joka huokaisi ja meni takaisin omaan petiinsä nukkumaan.
Kun olin syönyt laitoin kulhon ja lusikan tiskikoneeseen ja maidon jääkaappiin. Otin kaapista keksipaketin ja porkkanapussin eteisestä iltaa varten ja laitoin ne tallireppuuni kävin vielä hakemassa huoneestani kaksi cd levyä.
Hiivin hetken päästä eteiseen laittamaan kenkiä jalkaan ja takkia päälle. Minun oli turha laittaa tallivaatteita päälle koska en muuta kuin antaisi Andille ruuan ja päästäisi sen tarhaan.
Suljin ulko oven hiljaa perässäni ja lähdin kohti tallia.

Ulkona oli alkanut jo valaistumaan vaikka kello oli vasta seitsemän. Kuljin rivakoin askelin metsäpolun päähän koska en halunnut enää nähdä sitä hirveetä hirveä.
Kun tulin talliin Sanny oli jo tekemässä aamutallia.
"Huomenta!" tervehdin ja Sanny heilautti kättäään tervehdykseksi samalla kun laittoi heiniä Kesiksen karsinaan. "Andi koputtelee jo kärsimättömästi karsinansa ovea. Hirnui kimeesti kun näki että aloin jakaa ruokaa muille." Sanny hymyili. "Kiva kiva. Mä rupeenki heti laittamaan sille sapuskaa." sanoin ja menin
Andin karsinalle joka hörähti pikaisen tervehdyksen. "Ihan rauhassa tyttö. Mä tuon sulle kyllä ruokaa kunhan odotat kiltisti." naurahdin ja vein koulureppuni satulahuoneeseen odottamaan ja laitoin tallirepun kaappiini.
Laitoin Andin aamukaurat valmiiksi ja kaadoin ne Andin ruoka astiaan. Tamma alkoi syömään aamiaistaan hyvällä ruokahalulla samalla kun hain sille heinää. Kun tamma mutusteli karsinassaan ruokia minä otin tallirepusta keksipaketin sekä cd levyt ja kapusin tallin yläkertaan.
Ison huoneen nurkassa olevaan keittiö tasolle oli ilmestynyt jo kaksi sipsipussia jotka Sanny oli nähtävästi tuonut ja yksi limsa pullo. Laitoin keksipaketin samaan pöytään sekä levyt pöydälle mankan viereen. Sen jälkeen menin takaisin alakertaan.
Sanny putsasi satulahuoneessa varusteita. "Mä laitoin sen keksipaketin siihen missä ne sipsipussitki ja kaks cd levyä laitoin mankan viereen." kerroin. "Selvä." Sanny nyökkäsi.
Hain Andin talviloimen ja vilkaisin tamman karsinaan oliko se jo syönyt. Vielä se mutusteli heiniään joten laitoin loimen hetkeksi odottamaan ja otin yhden harjan Andin harjapakista.
Astuin tamman karsinaan ja annoin sen syödä samalla kun harjasin sitä. "Sulla taitaa olla tänään kuule vapaa päivä." mietin kun ajattelin kuinka paljon kiirettä minulla tänään riitti. Kun Andi oli syönyt laitoin sille loimen päälle ja riimun päähän. Kiinnitin riimunarun riimuun ja lähdin taluttamaan tammaa tarhaan.

Kello oli jo vähän yli puoli kahdeksan joten ehtisin juuri ja juuri bussi pysäkille ennen kuin bussi tuli.

Puoli kolmelta olin taas tallilla olin tullut kävellen ja kipaissut lähikaupassa ostamassa karkkia ja pullaa. Vaihdoin pikaisesti talli vaatteet päälle ja aloin siivoamaan Andin karsinaa vauhdilla. Sopuli ilmestyi hetken päästä karsinan ovelle. "Moi! Mä tein jo sen tervetuloa takaisin lakanan valmiiksi. Ehtisin hiukan jo koristelemaanki." Sopuli kertoi. "Okei. Hyvä." sanoin hiemam hengästyneenä. Olin laittanut tukkani ponnarille mutta se oli silti sekaisin. "Mä tuun heti ku saan tän tehtyä." tokaisin ja Sopuli nyökkäsi.
Kun olin kipannut likaiset aluset lantalaan ja hakenut puhtaita tilalle kipusin vihdoin yläkertaan jossa Sanny ja Sopuli olivat ripustamassa juuri tervetuloa takaisin lakanaa. "Täällähän näyttää hyvältä!" hihkaisin ja laitoin karkit ja pullapussin jotka olin ottanut koulurepustani niin pöydälle. "Kiitos." Sopuli sanoi. "Me ei eka keksitty miten me tää tonne laitettais." Sanny puuskutti kun laskeutui alas tuolilta. "No nyt se on hyvässä paikassa ja hyvällä korkeudella." Sopuli totesi. "Siltä vaikuttaa. Onko joku tuonu jo pelejä?" kysyin. "On. Tossa on tavallinen kortti peli ja sitten toi skipbo sekä kaksi lautapeliä." Sanny osoitti kerrossängyn alhaalla olevassa petissä olevia pelejä. "Okei. Hienoa." sanoin. "Äiti tulee puolentunnin päästä hakemaan mut.. pitääkö täällä vielä tehä jotain?" kysyin. "Ei oikeestaan. Kaikki näyttää olevan kunnossa. Alina tuo vielä pitsaa ja limskaa. Mää ja Sanny vielä vähän tarkistellaan että kaikki on hyvin." Sopuli mietti. "Selvä homma. Tämän enempää mua ei varmaan tarvita. Kuka muuten saattaa Sazzyn yläkertaan?" kysyin. "Jaa... Hei! Mä keksin! Entä jos me laitetaan sellanen vihje vaikka Ninon karsinan oveen." Sopuli mietti. "Niin .. tai sitten me voitais laittaa jompi kumpi koirista asialle." ehdotin. "Joo! Laitetaan Berryn kaulapantaan kiinni joku viesti jossa lukee vaikka että * Pyytäisimme sinua tulemaan tallin yläkertaan.*" Sopuli ehdotti. "Se menee varmasti pyytämättäkin Sazzyn luo kun se astuu talliin." Sanny sanoi. Nyökkäsin. "Tehdään niin. Jos se ei tepsi niin joku käy vaan hakemassa sen." naurahdin ja asia oli sillä sovittu.

Enempää emme ehtineet puhella kun äiti tuli minua hakemaan.

Istuin kädet jännityksestä täristen takapenkillä. Äiti ajoi ja Sven istui etupenkillä. Mahassani ei ollut perhosia .. vaan norsuja! Ja isoja sellaisia.
"Kohta ollaan perillä!" äiti sanoi puolen tunnin päästä. Kello oli viittä vaille neljän. Hevonen jota menimme katsomaan asui puolen tunnin matkan päässä. Onneksi sinne ei ajanut sen kauempaa muuten pyörtyisin jännityksestä ennen kuin tulisimme perille.

Kun äiti kaartoi isolle tallipihalle olin todellakin pyörtymäisilläni. Talli oli iso.. tosi tosi iso. "Oho. Tuossa tallissa asustelee varmaan sata hevosta." Sven tokaisi kun nousimme autosta. "Ei nyt sentään." äiti mietti. "Ehkä kaksikymmentä." mietin. Talli oli suuri ja moderni rakennus. "Hei! Tervetuloa Suojoen ratsastuskoululle!" kuului naisen ääni joka tuli kättelemään äitiä, Sveniä ja minua. "Kiitos. On tallilla kokoa." Sven virnisti. "On juu. Sisällä on noin kaksikymmentäviisi karsinapaikkaa. Suurin osa on yksityisiä hevosia ja osa tunti käytössä tai kisakäytössä. Miten voin auttaa?" nainen kysyi. "Hei te olette varmaan Sara? Minä olen Marja. Tuota .. tulimme katsomaan viisi vuotiasta paint tammaa joka on myytävänä." äiti sanoi. "Aii.. Soititkin eilen ja kysyit Zalidasta." nainen hymyili. "Tänne päin." nainen lisäsi.
"Zalida. Sekö on sen nimi?" kysyin. "Kyllä. Sen lempi nimi on Nina." nainen kertoi. "Nina." mumisin mielessäni.
Menimme pitkää talli käytävää pitkin ja pysähdyimme viimein yhden karsinan eteen. "Tässä on Zalida. Tamma on ystävällinen ja rauhallinen." nainen kertoi. Katsoin karsinan sisään jossa aivan ihana hevonen rouskutteli heiniään. "Millainen se on hoitaessa?" kysyin. "Ystävällinen ja nostaa kiltisti kaviotkin. Ratsastaessa menee hyvin tosin esteitä ei hyppää kovin korkealta vaan joka kerta kavio kopstahtaa puomiin." nainen surkutteli. "Ei se mitään. Mulla on jo estehevonen mutta kun kuulin tästä oli pakko tulla kattomaan. Miksi te myytte sen? Tai miksi te haluutte viedä sen teuraaksi jos ette saa myytyä?" kysyin. Sara näytti hieman vaivautuneelta. "öh.. no tuota. Se on hyvä lasten ratsu niin kauan kun menee käyntiä. Karsinassa ei saa olla lainkaan jos se ruokailee tai saa kaurat naamalleen. Se käyttää söpöyttään hyvin hyväkseen. Ei sitä uskoisi että se on laitettava käytävälle kiinni koska karsinassa voi potkaista jos yrittää kavioita siellä putsata. Muuten se on kiltisti kavioita putsatessa jos laittaa käytävälle kiinni." Sara selitti. Huomasin että äitin otsalle ilmestyi huolestunut ryppy. "Käyntiä mennessä menee siis hyvin vai?" kysyi. "Jep. Ravissa ja laukassa voi olla vaikeuksia koska se tykkää testata ihmisiä. Kun selässä on kokenut niin suostuu juuri ja juuri nostamaan kunnon laukan eikä mitään pukki sarjaa." Sara kertoi. "Tuota.." äiti aloitti mutta keskeytin. "Haluaisin kokeilla sillä ratsastamista!" sanoin päättäväisesti. "Selvä..Odotas käyn hakemassa yhden talliapulaisen." Sara sanoi ja katosi hetkeksi jonnekkin. "Ei ihme että on niin halpa." äiti kuiskasi. "Tosiaan kiltiltä se näyttääkin. Hauskat silmät." Sven totesi. "Se näyttää hymyilevän." mietin. "Oletko ihan varma Elisa että haluat kokeilla ratsastaa tuolla?" äiti kysyi ja nyökkäsin. "Älä minusta sure. Mä olen pärjännyt Andinkin selässä kun se on tehny temppujaan." sanoin. "Niimpä. Sulla riittää niitä sekopäisiä eläimiä." äiti huokaisi ja naurahdin. "Ei nyt sentään. Andikin on rauhottunu mitä kauemmin se mulla on koska osaan jo pitää sen kurissa." sanoin. Hetkenpäästä karsinalle ilmestyi nuori tyttö Saran kanssa. "Salla laittaa tamman kuntoon." Sara sanoi kun tyttö astuin karsinaan ja kiinnitti riimunarun tamman riimuun ja talutti sen ulos karsinasta käytävälle.
Katsoin tytön toimia tarkasti. Salla alkoi harjata tammaa pitkin sulavin vedoin. Otin oma toimisesti harjan korista ja menin tamman eteen. Nina kurkotti turpansa kättäni kohti ja annoin sen nuuhkia sitä rauhassa. "Mä voin harjata toisen puolen." sanoin tytölle joka nyökkäsi.
Samalla kun harjasin päätin kysyä Ninasta. "Millainen Nina sun mielestä on?" kysyin. "Se on ihan kiva. Se vaan tykkää olla rasittava. Kukaan ei voi ratsastaa sillä muuta kun käyntiä tai lentää selästä joten kannattaa ottaa kovat otteet heti alkuun." Salla sanoi. "Joo kuulin että se on vähän .. villi." sanoin. "Tiädätkö miten kengitykset on sujunu?" kysyin. "Hyvinhän ne. Kengittäjä ainakin kehusi et Nina seisoo hyvin paikoillaan eikä tappele vastaan." Salla sanoi. "Hoidatko sä Ninaa?" kysyin. "En oikeestaan. Mut sen voin sanoa että sitä on vähän hemmoteltu. Pikku muksut käy tunnin jälkeen antamassa sille aina leipää tai porkanoita. Siksi se onkin vähän pulska." Salla kertoi. Salla ei asioita salaillut mikä oli hyvä juttu. "Okei. Kuka sillä yleinsä ratsastaa siis ihan muutakin kun vaan käyntiä?" kysyin. "Sara tai sitten tallin omistaja Henna." Salla kertoi. "Ootko kuullu miten se menee maastossa?" suustani sateli kysymyksiä. "Noo.. Sara tuli kerran maastosta rikotuin ohjin sen kanssa. Eli se voi olla varmaan aika villi maastossa. Ei se kyllä mitään pelkää mun mielestä." Salla mietti. "Selvä." nyökkäsin. Vilkaisin äitiä ja Sveniä jotka juttelivat Saran kanssa. "Omistaako Sara Ninan?" kysyin. "Ei. Henna omistaa Ninan. Se tulee kuulemma kattomaan kun ostajat sillä ratsastaa eli se voi olla jo maneesissa oottamassa." Salla sanoi.
Kun olimme saaneet harjattua Ninan sain putsata sen kaviot. Tamma nosti hyvin kaviota ja takajalan kaviot se nosti jopa ilman pyytämistä. Taputin tammaa kaulalle kun olin saanut kaviot putsattua. Salla laittoi Ninalle suojat ja suitset. "Välillä voi olla vaikeuksia saada kuolaimet sen suuhun." Salla ähisi kun Nina nosti päätään ylös eikä suostunut laskemaan. "Pää alas!" Salla murahti. "Autanko?" kysyin ja avitin kädellä saamaan hevosen pään alas. Kun suitset oli laitettu Salla pyyhkäisi hikipisaran otsaltaan. "Täällä on käyny jo kolme kattomassa Ninaa ja kaikki on sanonu että he olisivat hulluja jos ostaisivat sen." Salla sanoi. "Noo.. mä voin ollakki hullu. Mulla on nimittäin estehevonen joka on välillä vähän vaikea tapaus. Mä olen joutunut kaks kertaa kävelemään takasin talliin mutasena ja märkänä kun Andi oli heittäny mut muta lammikkoon. Kun me oltiin kattomassa sitä se oli oikea energia pakkaus mutta nyt meijän yhteistyö jo pelaa." naurahdin. "Eli sä oot siis ostamassa toista hevosta vai?" Salla kysyi. "Jep. Äiti suostu tähän vaan siksi että toi mies joka meillä on mukana oli mun puolella ja myös siksi että Nina on halpa." kerroin. "Toivottavasti et murra luitas." Salla sanoi. "Missä tallissa sun hevonen asuu?" Salla lisäsi. "Sinitallilla." kerroin. "Okei. Eli Nina ei muuttais kauheen kauas." Salla totesi ja nyökkäsin.
Salla nosti satulan tamman selkään ja kiristi vyön. "Satula menee ilman ongelmia. Se ei edes pullistele." Salla kertoi.
Kun olin laittanut turvaliivin päälleni ja kypärän päähän lähdin taluttamaan Ninaa kohti maneesia seuraten muita.

Äiti ja Sven menivät Saran kanssa toisen naisen luokse joka oli varmaan Henna. Henna seisoi kentän reunalla. Talutin Ninan keskihalkaisijalle. Salla haki minulle jakkaran. Laskin sill äaikaa jalustimet ja mittasin ne minulle sopiviksi. Huomasin sivusilmällä että katsomoon oli kertynyt uteliaita katsojia. "Noi on tuntilaisia ja tallitytöjä sekä hoitajia." Salla kertoi kun toi minulle jakkaran. "Ninan koeratsastukset taitaa olla mielenkintoisia vai?" kysyin. "Kyllä vaan!" Salla naurahti. Nousin jakkaralle ja tarkistin vielä että Ninan satulavyö oli kireällä. Sen jälkeen nousin selkään. Tamma seisoi kiltisti paikoillaan sillä aikaa kun asetin jalkani jalustimiin. "Pärjäile." Salla sanoi ennen kuin meni muiden tyttöjen luokse istumaan ja seuraamaan ratsastustani. Annoin Ninalle pitkät ohjat ja ohjasin sen uralle. Tamma käveli kiltisti uralle. "Sulla on hyvä askel." tokaisin kun tamma tallusteli eteenpäin. "Miltä tuntuu?" äiti kysyi kun kävelimme ohi. "Käynti sujuu hyvin kuten Sara sanoi." tokaisin. "Tartteeko sitä pidätellä niin kuin Andia?" äiti kysyi. "Ei. Kävellessä nyt ei ainakaan. Andi olis jo hermostunut jos ei pääsis kulkemaan lujempaa." naurahdin.
Hetken päästä otin ohjas tuntuman ja hevonen allani tuntui heti valpastuvan. Tein voltin ja pari pysähdystä jotka kaikki sujuivat hyvin. Vaihdoin suuntaa ja tein voltin sekä pari pysähdystä. Ei ongelmia. Sitten vaihdoin taas suunnan ja valmistauduin raviin. Annoin tammalle pohkeita mutta Nina vain käveli. Annoin uudestaan pohkeita ja maiskutin. Silloin Nina pysähtyi kuin seinään. En kuitenkaan hermostunut vaan annoin päättäväisesti pohkeita ja käytin ääntäni. Ei liikahdustakaan. Tunsin miten kaikki katsoivat. Se tuntui epämukavalta olla kaikkien keskipisteenä. "Minun kanssa ei pelleilä neiti!" tokaisin ja annoin kunnolla pohkeita jolloin Nina lähti pukittamaan. Se tuntui sanovan "Eikä minun!". Olin tottunut pukkeihin joten pysyin selässä kuin liimattu vaikka pari kertaa olin kyllä lentää alas. "Sillä lailla! Energiaa sinulla vaan lähtee." puhelin sille rauhallisella äänellä.
Kun tamma alkoi rauhoittua tein sen kanssa ravissa voltin jotta sain sen kuulolle. "Hyvä tyttö." sanoin kun se ravasi nätisti. Kevensin tamman selässä ja tein joka kerta voltin tai pidätin sitä kun se meinasi hidastaa tai alkaa taas päästellä höyryjä.
Hetkenpäästä otin takaisin käyntiin ja taputin tammaa kaulalle. Annoin hetkeksi vapaat ohjat. Nina puuskutti. Pukittaminen oli kovaa hommaa.
Pian otin taas ohjat ja pyysin sen heti raviin. Se tosin aluksi vähän testasi taas pysähtymällä ja sitten pakittamalla taaksepäin mutta luovutti kuitenkin pian. "Hyvä tyttö. Niin sitä pitää." kehuin kun se ravasi kiltisti eteenpäin. Sitten valmistelin laukan. Istuin alas satulaan harjoitusraviin. Asetin pohkeeni oikein ja otin hyvän ohjastuntuman. Maiskutin ja annoin pohkeita jolloin Nina lähti laukkaan. Tosin lujaan sellaiseen. "Prrr! Ei niin lujaa!" sanoin ja pidätin sitä kunnolla jolloin se hidasti tasaiseen keinuvaan laukkaan.
Kokeilin hetken päästä matalia esteitä joiden yli se ei edes suostunut hyppäämään. "Hop!" huudahdin sen selässä kun olimme esteen edessä mutta tamma vain nosti ensin toisen sitten toisen jalan ja vielä takajalat esteen yli yksitellen. Huokaisin ja yritin uudestaan. Tein tätä niin kauan kun vihdoin tamma suostui hyppäämään 30 cm esteen yli! "Vihdoin! Kiitos!" huokaisin ja taputin tamma kaulalle ja annoin sille vapaat ohjat.
Mitään kamalampaa koeratsastusta en ollut koskaan kokenut. Andia kokeillessa se oli hypännyt tuosta vaan 70 senttisen esteen ja tehnyt kaikki pyytämät asiat tosin hieman lujaa mutta kuitenkin.
Mutta tämä ei edes hypännyt 30 cm estettä. Mutta silti tammassa oli jotain mistä pidin.
Kun laskeuduin satulasta tunsin miten kaikki olivat varmoja siitä ettei kauppoja tulisi. "Tuota.." aloitin kun pitelin Ninan ohjista ja katselin tamman rakennetta. Sillä oli hyvät jalat ja muutenkin rakenne oli kohdallaan vaikka hieman pulska se oli ja kunto ei ollut kauhean hyvä. "Ratsastit sillä hyvin.. ongelmista huolimatta." Henna totesi hymyillen ja nyökkäsin. "Onkohan se sulle vähän liian .. villi?" äiti kysyi. "Siitä saisi hyvän ratsun pienellä koulutuksella ja tutustumisella." Sven mietti katsellen hevosta. Äiti ja Sven puhuivat minulle viahtoehtoja joka alkoi pikku hiljaa ärsyttää kun molemmat puhuivat melkein päälletysten. "Hiljaa!!!" huudahdin tosin en niin lujaa kuin olisin halunnut koska hevonen oli vierelläni. Tuntui että koko maneesi vaikeni siltä seisomalta. "Kultaseni.. onko Sinitallilla paikkaa sille?" äiti kysyi hetken hiljaisuuden päästä. "On. Kysyin asiaa Sazzyltä autossa. Lähetin sille viestin ja se sanoi että karsina paikka on vapaana." sanoin. Nyt olisi aika vastata joko ei tai kyllä.
Katsoin tammaa. Olisi sääli jos sitä ei kukaan ostaisi ja niin nuori hevonen joutuisi teuraaksi. Sydämmeni tykytti. Olisiko Nina liian iso pala nieltäväksi? Tulisinko pärjäämään sen kanssa? Olisiko mulla aikaa sen valmentamiseen? Kysymyksiä pyöri päässäni samalla kun löysäsin tamman satulavyötä ja nostin jalustimet ylös. "Mä olen vastauksestani todella varma ja tuskin tuun päätöstä katumaan." aloitin. "Mä haluan ostaa Ninan!" sanoin päättäväisesti ja kaikki olivat aivan hiljaa ja tuijottivat minua kuin eivät olisi heti ymmärtäneet mitä sanoin. "Ostat?" Henna nielaisi. "Kuten äiti mulle sanoi.. sekopäisiä eläimiä mulla riittää." hymyilin. "Tietysti siis jos eläinlääkäri antaa terveen paperit." sanoin. "Itse asiassa se on justiin tarkastettu. Mulla on sen paperit toimistossa!" Henna sanoi kuin puulla päähän lyöty ja äiti lähti omistajan saattelemana toimistoon. "Oletko ihan varma?" Sven kysyi. "Olen. Täysin varma. Ja sähän lupasit auttaa mua." muistutin. "Niin tein ja sen myös pidän. Kunhan sä vain .. hoidat ratsastuksen." Sven sanoi ja naurahdin. "Sen teen." hymyilin. Salla tuli katsomosta luokseni. "Sä oot tosiaan hullu. SE oli hurjaa menoa nimittäin." Salla naurahti ja lähdimme tallille päin.
"No joo.. ihme etten lentänyt.. tosin mutaaman kerran olin jo kaulalla tippumaisillani." totesin. "Eikä ihme." Salla sanoi kun aloimme riisumaan Ninalta varusteita pois. "Millanen se sun toinen hevonen on luonteeltaan?" Salla kysyi. "Ystävällinen jekkuilija ja oikee energia pakkaus välillä. Maastossa pukittelee ja kentällä kauheesti pyrkii eteenpäin ja siinä on pidättelemistä. Harjatessa se sulkee silmänsä ja työntää alahuulensa ihan pitkälleen." naurahdin. "Ja se tykkää esteistä." lisäsin. "Sulla on nyt sitten toinen hevonen joka on oikee aika pommi." Salla naurahti. "Tuu hei joku kerta käymään Sinitallissa." ehdotin. "Voisin tullakkin." Salla nyökkäsi.

Kun olin allekirjoittanut paperit niin Nina oli oikeasti minun oma. "Me voidaan tuoda se Sinitallille huomenna kuuden aikaan. Sopiiko?" Henna kysyi. "Sopii. Mä oon sillon sopivasti tallilla." sanoin. Kun hyvästelin Sallan ja Ninan lähdimme autolle.
"Nyt vaihdilla sinitallille! Sazzy tulee ihan kohta ja mun pitäis olla siellä sillon!" sanoin kun hölkkäsin autolle. "Kahden hevosen omistaja joka ei ajattele muuta kuin tallilla olevia bileitä." Sven kiusoitteli. "Älä nyt!" tuhahdin huvituuneena.

//Jatkuu..



Vastaus:

Tähän on vain yksi sana. Mahtavaa. Täydet 100

Nimi: Sopuli

03.03.2013 21:51
Viestiääneni ilmoitti uudesta viestistä, aamulla. Olin ollut hereillä jo pari tuntia, tekemässä aamutallia. Sazzy oli pyytänyt minua auttamaan Sannya aamu- ja iltatallien tekemisessä, kun itse tallin omistaja oli matkalla. Käväisin suihkussa pikaisesti, puin päälleni tallivaatteeni, oikeastaan ainoat vaatteeni ja hain aamupalaa, muroja ja kaakaota. Herkuttelin hetken aikaa niillä, kunnes olin valmis ja lähdin alas, laittaen kenkiä jalkaani. Rappuset olivat melko uudet, ne eivät narisseet jalkojeni alla.

Nyt vasta muistin puhelimeeni tulleen viestin. Otin vanhahkon, mutta uskollisen Nokiani taskustani, se oli musta väriltään, hieman tavallista nykyaikaista puhelinta paksumpi, mutta todella hyvä - siinä oli jopa kamera ja värinäyttö sekä pelejä. Avasin puhelimeni näppäinlukon ja katsoin viestini. Se oli Sazzylta.
"Toivottavasti olette pärjäilleet, tulen huomenillalla kotiin", viestissä luki. Hymyilin ja sain idean. Kävelin toimistosta talliin, jossa näin Elisan ja Sannyn. Sanny oli juuri siivoamassa karsinoita, oman hevosensa ja hoidokkinsa omia. Elisa oli tullut juuri ratsastamasta Merillä.
"Selvä, olemme pärjäilleet hyvin", lähetin hänelle vastauksen. Kun olin lukinnut näppäimeni, kävelin heidän luokseen hymyillen.
"Hei, huomenia, Sanny ja Elisa", tervehdin heitä. He kääntyivät kohti minua.
"Hei, Sopuli", he sanoivat kuin yhdestä suusta. Kävelin lähemmäs ja nojauduin karsinan oveen.
"Sazzy palaa huomenna matkaltaan", kerroin heille. He nyökkäsivät.
"Tiedän", Sanny vastasi ja vilkaisi Meriä, joka kuopaisi lattiaa nopeasti, lopettaen sen välittömästi, yhtä nopeasti kuin oli aloittanutkin.
"Pidetäänkö Sazzylle tervetulojuhlat? Herkkuja, karkkeja, musiikkia ja muuta?" ehdotin heille. Elisa pujahti hetkeksi varustehuoneeseen, mutta palasi samassa takaisin ja käveli luokseni.
"Kuulostaa hyvältä, vaikka en pääse neljältä tänne, koska menemme katsomaan sitä hevosta, josta kerroin", Elisa kertoi. Nyökkäsin ja mietin.
"Jos suunnittelisimme juhlat tänään ja sitten huomenna toteuttaisimme koulusi jälkeen?" kysyin Elisalta. Sanny sai hommansa valmiiksi.
"Niin, tuo kuulostaa kivalta. Mutta miksi sanoit, että Elisan koulun jälkeen? Etkö itse käy koulua?" Sanny kysyi välissä. Pudistin päätäni.
"En käy, olen kouluni jo käynyt. Vaikka olen vähän teitä nuorempi, olen jo käynyt peruskoulun ja oppisopimuksella hevostaloutta", kerroin Sannylle. Hän nyökkäsi.
"Vai että oppisopimuksella. Kiinnostavaa", hän vastasi.
"Voisin tuoda karkkia ja levyjä huomenna, koulun jälkeen. Voisit vaikkapa koristella ullakkohuonetta tänään ja huomenna? Voisimme tehdä vaikka sellaisen ison 'Tervetuloa kotiin, Sazzy' -lakanan!" Elisa ehdotti vielä. Nyökkäsin.
"Juu! Mutta ensiksi minun täytyy tehdä tehtäväni - siivota hoitajattomien hevosten karsinat sekä tehdä joku tehtävä, joka minulle on määrätty", kerroin heille. Sanny nyökkäsi.
"Sazzy sanoi, että sinun täytyy siivota Wilmun satula ja suitset", Sanny kertoi ja nyökkäsin.
"Ryhdynpäs nopeasti töihin, jotta saan ne tehtyä", kerroin heille vielä ja kävelin lähemmäs Wilmun karsinaa.
"Nähdään sitten kahdeltatoista ullakolla? Tuomme joitakin tarvikkeita siihen lakanaan ja koristeisiin mukanamme", Elisa sanoi.
"Selvä", vastasimme Sannyn kanssa yhtä aikaa. Nauroimme hetken aikaa ja lähdimme omille teillemme. Hain kottikärryt ja talikon ja aloitin tehtäväni, aloittaen Wilmun karsinasta, sillä se oli juuri ulkona. Onneksi Wilmu oli siisti hevonen; lantakikkareet olivat yhdessä siistissä kasassa. Otin ne kottikärryihini ja ja siivosin vielä muuten karsinaa. Sen jälkeen jatkoin muihin karsinoihin.

Olin saanut karsinat siivottua ja purut jaettua ja leviteltyä, kun vein kottikärryt ja talikon paikoilleen ja menin varustehuoneeseen, puhdistaakseni Wilmun satulan ja suitset. Etsin satulasaippuaa, pesuvadin ja ämpärin sekä tietenkin pesusienen. Hain vettä hanasta ja laitoin satulasaippuaa vähän siihen. Kastoin pesusienen veteen ja aloin puhdistaa satulaa ja suitsia, jotka olin hakenut luokseni eräälle puiselle tuolille.

"Ai, täällähän sinä olet", Sanny kertoi. Hymyilin ja tein tehtäväni loppuun. Kun olin pessyt varusteet, laitoin suitset roikkumaan ja satulan omalle paikalleen.
"Valmiina olen", naurahdin. Lähdin kävelemään kohti Sazzyn toimistoa, josta rappuset yläkertaan menivät.
"Noniin, käydään töihin!" Elisa naurahti jo yläkerrassa.

/ Jatkuu, pitää mennä. /

Vastaus:

Hyvä tarina  Pidän siitä, kun hoitajat lukevat toistensa tarinat niin niistä saa yhtenäisiä (siis esim. just toi suunnittelu ja Elisan ratsastus Merillä jne.) ;D Joo näissä kommenteissa on vähän mitä sattuu kun rupean selittämään xD

Mutta, saat 30v€ ja 5v€ tehtävästä, eli 35v€ yhteensä.

Nimi: Elisa

03.03.2013 20:02
// Jatkuu..

Nousin portaita ylös tallin yläkertaan jossa jo muut odottelivat. "Moi." tervehdin ja istahdin nojatuolille. "No niin. Päätetään eka kuka tuo mitäkin." Sopuli aloitti. "Mä voin tuoda karkkeja ja vaikka pipareita." lupauduin. Päätimme mitä kukin toisi. Luvassa olisi kaiken sorttista syömistä mutta ei kuitenkaan liikaa ettei jäisi hirveästi yli. "Hepat tarttee myös herkkuja!" Alina hymyili.
Kaikki lupautuivat tuomaan jonkun lauta tai korttipelin sekä jonkin sorttista musiikkia. Ja tietysti pitäisi vähän koristellakkin yläkertaa.
"Huominen on sitten sillä selvä." tokaisin kun olimme suunnitelleet jo tunnin verran. "Jep." toiset nyökkäsivät. "Hyvä juttu. Mun pitää nyt mennä hetkeksi vielä liikuttaa Andia ja sitten kotiin lukemaan tiistaiseen kokeeseen." sanoin noustessani nojatuolilta. "Selvä. Huomenna nähdään sitten täällä kaikki joskus puoli kuuden aikaan." Sanny sanoi ja nyökkäsin.

Kun olin hakenut Andin tarhasta ja ottanut siltä talviloimen pois aloin harjaamaan sitä pitkin sulavin vedoin. "Käydään vähän maastossa ilman satulaa." puhelin sille samalla. Andi oli sulkenut taas silmänsä harjauksen ajaksi ja lerputti alahuultaan. Moiskaisin pusun Andin poskelle ja putsasin kaviot. Hain suitset satulahuoneesta ja laitoin riimun tamman kaulalle kun sujautin suitset Andin päähän. Kiinnitin remmit ja laitoin kypärän päähäni. Irrotin riimun tamman kaulalta ja talutin Andin ulos tallipihalle.
Nousin tamman selkään jakkaralta ja ohjasin sen kohti maasto polkua.

Aurinko paistoi ja metsä oli kauniin näköinen. Olin antanut Andille pitkät ohjat ja tamma kulki rauhallisin askelin leveällä metsäpolulla. "Andi mitä sanoisit jos hankkisin toisen hevosen ja saisit uuden kaverin?" kysyin Andilta. "Mulla olisi kyllä aikaa teihin molempiin ja Sven lupautui auttamaan. Musta tuntuu että äitistä ja Svenistä on tullut tosi läheisiä. Jani ainakin on hirveen innoissaan. Hyvä ettei se hyppelehdi sinne tänne kun Sven tulee kylään." naurahdin. Andi hörähti matalasti ja toinen korva oli kohdistettu minuun. Tamma kuunteli minua tarkkaavaisesti. Hymyilin ja taputin Andia kaulalle. "Sä olet kyllä tosi hyvä tyttö." kehuin.

Tallissa riisuin Andilta suitset ja putsasin kaviot sekä harjasin Andin hyvin. Kävin pesemässä kuolaimet jonka jälkeen hain Andin fleeceloimen.
"Laitetaan tämä sulle. Yöksi on luvattu pakkasta." sanoin ja laitoin loimen tammalle ja kiinnitin siinä olevat vyöt ja remmit. "Kas noin. Tuon sulle kohta ilta sapuskat." hymyilin ja taputin tammaa kaulalle ennen kuin astuin ulos karsinasta. Vein harjapakin paikoilleen ja kävin hakemassa talikon koska Andin jäljiltä oli jäänyt käytävälle haiskahtava lanta kasa. Otin talikolla lantakasan käytävän lattialta ja lähdin kuljettamaan sitä varovasti kohti lantalaa. Kun olin kipannut sen lantalaan vein talikon paikoilleen ja aloin laittaa Andin ilta ruuat kuntoon.

Kun olin antanut Andille ruuat ja katsonut että vesi automaatti toimii toivotin tammalle hyvät yöt. "Huomenna nähdään aikasin aamulla!" huikkasin ja hain reppuni kaapistani jonka jälkeen lähdin kotiin päin.

Aurinko oli jo laskenut. Eikä ihme kello oli jo yli seitsemän. Lähdin vähän ajoissa tallilta koska ruotsin kokeeseen olisi pakko lukea.
Kuljin reippain askelin metsäpolulle jonka ansiosta olisin nopeammin kotona.
Puolessa välissä hätkähdin kun kuulin lumen narinaa. Nielaisin ja vilkaisin hämärään metsään. Hyvä etten kiljunut kun näin suuren hirven parin metrin päässä minusta. (Hyvät hyssykät. Hiljaisia liikkeitä Elisa. Ei syytä paniikkiin.) mumisin mielessäni ja astelin hitaasti meno suuntaani. Hirvi ei ilmeisesti ollut hoksannut minua tai sitten oli muttei hyökännyt sarvet edellä minua kohti. Tai ehkei hirvet hyökänneet sarvet edellä kohti vaan olivat vain pelottavia ja isoja otuksia. Kun olin mielestäni tarpeeksi kaukana tuosta pelottavasta sarvipäästä lähdin hölkkäämään jo näkyvissä olevia katulamppuja kohti.
Ja hengissä selvisinkin soratielle asti jossa katulampujen valo täytti tien.
Kävelin kuitenkin reippain askelin kohti kotia. En todellakaan halunnut jäädä hirven tee kutsuille.

Kotona laitoin ulko oven helpotuksesta huokaisten kiinni ja hengähdin hetken eteisessä. "Se oli kamalaa." sanoin ääneen. Wellu pomppi häntä viskoen luokseni. "Heii poika!" hymyilin ja rapsutin koiraa korvan takaa. "Onko Wellun kanssa oltu jo lenkillä?!" huusin. "Juu. Sven ja Jani sen kanssa kävi." äiti huikkasi keittiöstä. "Hyvä! Nimittäin hirven seuraan en enää halua!" vastasin ja pian äiti kurkkasi keittiön oven suusta eteiseen. "Että mitä?" hän kysyi kuin ei muka olisi tajunnut vastausta. "Nii justiin. Tulin mettäpolkua kotio ja parin metrin päässä oli ihan sairaan kokonen hirvi. Mikä tuijoottii suuurillaaa silmiilläään! Sarvet vain välkkyen kuin terävä miekka!" sanoin kansi viimeistä lausetta karmivalla äänellä. "Hyi älä pelottele." äiti tokaisi. "Ihan tosi juttu!" sanoin ja otin samalla takkia pois päältäni. "Hetken jo luulin etten selvii metsäpolulta hengissä." sanoin ja menin keittiöön. Otin omenamehun jääkaapista ja kaadoin sitä lasiin. "Missä Sven ja Jani on?" kysyin samalla. "Yläkerrassa. Äläkä kysy mitä ne siellä tekee." äiti sanoi huvittuneena päätä pudistellen. "Ookei. Mä käyn kattoo ennen ku meen lukee tiistain ruotsin kokeeseen." sanoin ja lähdin yläkertaan Wellu perässäni.
Kuulin Janin huoneesta naurua ja auto pelin ääntä. Naurahdin jo ennen kuin vilkaisin Janin huoneeseen. "Hahaa! Ohitin sut!" Sven hihkaisi voiton riemuisesti. "Odotas vaan kuule!" Jani sanoi. "Hitsiläinen." hän lopulta sanoi kun Sven voitti kierroksen. "Jiiihaa!! Eikös se Elisan voiton tanssi menny jotenki tälläi." Sven alkoi tehdä hyppelehtien ympyrää. Jani nauroi vedet silmissä ja hyvä etten minäkin. "Joo tosi hauskaa." sanoin oven raosta. Sven lopetti salamana pyörimisen ja kröhäisi. "Ai hei Elisa. kröhöm.. tässä me vaan... pelataan. Näin miesten kesken." Sven sanoi hieman nolona ja Jani nauroi edelleen. "Ja näköjään tanssittekin." nyökyttelin huvittuneena. Sven hymyili ja raapi päätään hieman hämmentyneenä. Jani yritti lopettaa naurunsa. "Eiköhän oteta uusiksi?" Jani sanoi lopulta ja Sven nyökkäsi. Minä menin huoneeseeni mehulasi kädessä lukemaan kokeeseen.

//Joo että tällästä..

Vastaus:

Kiva kun rupesitte jo suunnittelemaan niitä bileitä. Hirvikohtaus oli hyvä  35v€

Nimi: Elisa

03.03.2013 14:18
// Nyt vihdoinkin saan aikaseksi kirjottaa tarinan! Teen varmaan tehtävänki samalla..

Juoksin portaat rymisten alakertaan. "ÄITII!!!" melkein kiljuin intoa puhkuen kun juoksin keittiötä kohti. Meinasin juosta keittiön ohi mutta pysähdyin juuri ajoissa tukka heilahtaen. Puuskutin hetken aikaa. Äiti katsoi minua ihmeissään samalla kun kaatoi Svenille kahvia mukiin. Pidin juuri tulostamaani paperia kädessäni ja melkein hyppelin äitin eteen ja ojensi paperin hänelle. "Mikä tämä on?" äiti kysyi. "Kato!" hihkaisin. Äiti laittoi kahvipannun paikalleen ja alkoi silmäillä paperissa olevaa tekstiä. Sitten äiti vilkaisi minua kulmakarvat koholla. "Ehei! Ei käy." äiti sanoi lopulta. "Miksei?! Mulla olis siihen varaakin! ja kato nyt kuinka ihana!" sanoin. "Niin joo mutta kun .. riittääkö sun aikas? Ja ensi viikolla sulla on yhteishaut joten riittääkö sun aika sekä kahteen hevoseen että ammattikouluun?" äiti kysyi. "Riittää! Varmasti riittää!" sanoin toiveikkaasti. "Oletko varma että sun rahat riittää tuohon. Ja oletko aivan varma että meillä on ylipäätään varaa kahteen hevoseen?" äiti huokaisi ja istahti tuolille. "Olen 99 prosenttisesti varma asiasta. Mä oon nimittäin laskenut mun kesällä ansaitut rahat ja nyt talven aikana lapsenvahti keikkoista ansaitut rahat. Ja jos mä meen kesällä töihin niin sitten ansaitsen vielä omaa rahaa jos siis mun ei tartte lähteä iskälle. Ja sähän maksat Andinkin tallivuokran aina joka toinen kuukaus ja me maksetaan puoliksi eläinlääkäri kustannukset niin me voidaan tehdä niin myös kahden hevosen kanssa. Ihan tosi äiti. Toi hevonen tarttee kotia tai se viedään teurastamolle!" sanoin epätoivoisesti. Sven otti paperin äitin kädestä ja silmäili sitä. "Kiltti ja ihmisrakas tamma. Rodultaan pain-hevonen. Ei vielä jälkeläisiä tai kisatuloksia. Hyvässä kunnossa ja harrastehevoseksi sopiva." Sven luki. "Niin justiin! Andi sais siitä hyvän kaverin! Äitiiiiii.. mennään edes kattomaan! Jooko?" anelin. Tämä oli samanlainen tilanne kuin silloin kun sain tietää Andista. "En oikein tiiä.." äiti mumisi. "Hmm.. minusta tämä hevonen kuulostaa hyvältä. Ainahan sitä voi mennä katsomaan ja arvioimaan onko se Elisalle sopiva ratsu. Minäkin voin auttaa sen hoitamisessa koska itsekkin olen ollut hevosten kanssa tekemisissä. Ei siinä mitään menetä kun menee katsomaan." Sven puhui puolestani. Äiti huokaisi mikä tarkoitti että hän oli ala kynnessä. "Olkoon. Katsomaan voidaan mennä." äiti huokaisi. "JES! Kiitos." hihkaisin ja hyppäsin melkein Svenin kaulaan. Sven oli hetken hämillään reaktiostani kun moiskaisin tätä poskelle. "Soita äiti sille omistajalle! Tiddiiddiiddiii!" lauleskelin ja tein keittiön lattialla riemu tanssini. Sven naurahti. "Älä kuitenkaan innostu liikaa. Sazzylta pitää kysyä myös onko tallissa vapaita karsinoita ja suostuuko hän ottamaan uutta hevosta talliinsa." äiti sanoi kun otti kännykkänsä esiin. "Ei huolta! Mä hoidan!" sanoin rallattaen ja hyppelehdin eteiseen laittamaan ulkovaatteita päälleni. Ennen kuin lähdin ovesta ulos vilkaisin keittiöön jossa öiti jo puhui paint tamman omistajan kanssa. "Niin... ahaa... selvä.. se sopii oikein hyvin.. tulemme siis huomenna neljältä.. selvä.. kiitos...heii!" äiti lopetti puhelun ja silmäni sädehtivät. "No?" kysyin. "Menemme tallille jossa se hevonen asuu niin huomenna kello neljä." äiti sanoi. "Hienoa!" hihkaisin ja kiiruhdin ulos ovesta kohti tallia.
Hölkkäsin kohti tallia. En pystynyt edes kävelemään koska jännitys kipristeli sisälläni. "Ei saa innostua liikaa. Muista Elisa me mennään vain katsomaan. Ei muuta." mumisin samalla kun lähestyin tallia.
Olin käynyt tallissa jo aamulla joten Andi mutusteli heiniä tarhassa muiden kavereidensa kanssa. Menin talliin siivoamaan Andin karsinaa joka oli jäänyt putsaamatta aamulla. Otin kottikärryt ja talikon paikaltaan. Menin Andin karsinan luo ja aloin lappaamaan likaisia alusia niihin. Tiesin ettei Sazzy ollut tullut vielä hevosmessuilta joten jotuisin odottamaan vielä hetken jotta saisin tietooni olisiko uudelle hevoselle karsina paikkaa. Jos siis äiti suostuu siihen että saan toisen hevosen ja jos se olisi minulle juuri sopiva.
Kun olin saanut kottikärryt täyteen lähdin lantalaa kohti. Kännykkäni pirahti taskussani ja pysähdyin hetkeksi katsomaan keneltä olin saanut viestin. Viesti oli Sazzylta *Hei. Huomenna olen tulossa takaisin Sinitallille. Pyytäisin sinua tekemään yhden asian. Meri tarvisi liikuntaa tai siitä tulee ihan tohelo joten voisitko ratsastaa sillä maneesissa ja totuttaa sitä avuille. Se on aika innokas tapaus mutta uskon että pärjäät sen kanssa. Pysähtymisen kanssa on vähän ongelmia joten voisitkin alottaa ensiksi maasta käsin. Onnistuuko?* luin. Lähetin Sazzylle viestin. *Onnistuu! Aloitankin heti kun tallilla sopivasti olen ja kohta saan Andin karsinan kuntoon.* ja lähetin. Sujautin kännykän takaisin taskuuni ja kaadoin kottikärryjen sisällön lantalaan jonka jälkeen hain puhtaita alusia.
Kun olin valmis vein kottikärryt ja talikon paikoilleen ja hain Merin harjat ja varusteet. Laitoin satulan ja suitset karsinan ulkopuolella olevan seinän telineisiin ja vilkaisin oliko Meri karsinassa. Siellähän se hörähteli minulle tervehdyksiä. Otin tamman riimun ja narun naulasta ja menin karsinaan. Sujautin riimun tamman päähän ja kiinnitin siihen riimunarun. Talutin Merin käytävälle harjattavaksi.
Harjasin tamman hyvin joka puolelta ja selvitin harjan ja hännän. Sen jälkeen otin kaviot yksi kerrallaan. Tamma antoi putsata kaviot hyvin vaikka aluksi vähän vilkuili mitä minä oikein touhuan. Kun Meri oli harjattu taputin sitä kaulalle. Otin suitset telineestä ja laitoin ne tammalle rauhallisesti jutellen. Meri nosti hieman päätään ylös mutta sain suitset kuitenkin hyvin sen päähän ja kuolaimet se otti hyvin suuhunsa. Kun olin saanut remmit kiinnitettyä kehuin Meriä. Sitten otin satulan. "Huh ku painaa. Minkä takia sun pitää olla noin korkee!" ähisin. Vihdoin sain satulan laitettua sen selkään ja kiinnitettyä satulavyön. "Kas noin. Odota hetki käyn laittaa turvaliivin ja kypärän päähän." sanoin ja katosin hetkeksi satulahuoneeseen. Kun tulin takaisin Meri seisoi kiltisti odottamassa. Otin riimun pois sen kaulalta ja lähdin taluttamaan sitä maneesia kohti.

Sopuli teki parhaillaan lopu käyntejä hoitsunsa kanssa kun astuin talliin. "Moi." huikkasin. "Moi. Me lopetetaan just." Sopuli sanoi Wilmun selästä. "Selvä. Ei mitään kiirettä." hymyilin. Taluttelin Meriä ympäri maneesia. "Sazzy tulee kuulemma huomenna takasin." sanoin. "Joo kuulin. Mehän voitais järjestä jotkut bileet sen kunniaksi. Sehän on ollu pois jo pari viikkoa." Sopuli ehdotti. "Hyvä idea. Oikeen kunnon pippalot." naurahdin. "Hei.. mehän voitais oikeesti tehdä niin!" Sopuli sanoi silmät loistaen. "Niin voitais. Kaikki hoitajat ja yksärit sekä tallityöntekijät ois mukana. Me voitais leipoa ja ostaa herkkuja. Pidettäis ne tallin yläkerrassa." mietin. "Joo ja sitten soitettais jotain hyvää musaa ja järjestettäis pelejä." Sopuli ehdotti. "No niin! Mehän ollaan jo suunniteltu kaikki valmiiksi. Mihin aikaan se muuten tulee huomenna. Tiiätkö sitä?" kysyin. "Se tulee joskus kuuden seittemän aikaan." Sopuli sanoi. "Itku. Mä meen neljältä kattomaan yhtä hevosta. Ja multa loppuu maanantaisin kahelta koulu kun meen kerran kasiksi huomenna. Mut mä voisin tulla suoraan koulun jälkeen tänne ja samalla toisin jotain cd levyjä mitä multa kotoo löytyy. Mä voisin käydä matkan varrella hakemassa siwasta karkkia ja sen sellasta." sanoin. "Joo. Ai sä aijot hankkii toisen hevosen vai?" Sopuli kysyi. "Näin ois suunnitelmissa. Katotaan ny jos se on mulle sopiva ja jos äiti suostuu." sanoin. Sopuli ratsasti maneesin keskelle ja laskeutui satulasta. "Millanen hevonen?" Sopuli kysyi. "Paint. Tamma. Se on noin 5-6 vuotias." kerroin. "Kiva. Pääsetkö ton jälkeen niin suunnitelemaan sitä huomista tonne yläkertaan? Mä pyydän Sannyn ja Alinan sinne kanssa." Sopuli sanoi. "Joo kyl mä pääsen. Mulla tosin menee tässä vielä hetki." sanoin ja Sopuli nyökkäsi ja lähti.
Nyt pääsin kunnolla alottamaan Merin kanssa.
Talutin Meriä ensin vielä pari kierrosta jonka jälkeen harjoiteltiin pysähdyksiä. "Ja seiiis. Prr." sanoin hitaasti ja selvästi ja pysäytin Merin niin että tamman molemmat etujalat pysähtyivät suunnilleen samaan kohtaan. "Hyvä tyttö." kehuin ja jatkoin. Tein näin muutaman kerran jonka jälkeen hain jakkaran ja talutin Merin maneesin keskelle ja asetin jakkaran tamman viereen. Laskin jalustimet ja mittasin ne sopiviksi. Laitoin jalan jalustimeen ja otin ohjat toiseen käteen sitten ponnistin satulaan. Meri meinasi jo lähteä liikkeelle ennen kuin pääsin satulaan joten pysäytin sen saman tien kun olin satulassa. "Prrr. Eipäs mennä vielä mihinkään." sanoin ja asetin jalkani hyvin jalustimeen ja otin pitkät ohjat. "Käyntiä mennään nyt aluksi." puhelin tammalle ja annoin vähän pohkeita. Sazzy oli oikeassa. Tamma oli innokas tapaus. Joduin vähän väliä sanomaan sille *Prr* tai *Ei niin lujaa*. Kun otin ohjat kunnolla tuntumalle harjoittelin heti ensimmäiseksi pysähdystä. Istuin syvälle satulaan ja vedin hieman ohjista. "Seiiis. Prr." sanoin mutta Meri jatkoi matkaansa joten en luovuttanut. Istuin koko ajan satulassa rentona ja pysähtyneenä itse ja vedin hieman ohjista ja käytin ääntäni. Kun lopulta Meri pysähtyi taputin sitä ja annoin sen mennä käyntiä hetken. Sitten otin taas pysähdyksen. Käytin taas ääntä, istuntaa ja ohjas tuntumaa hyväksi. Meri alkoi pikku hiljaa tajuta että se sai aina kehuja kun se pysähtyy silloin kun sanon "Seiiis. Prr." joten meidän yhteis työ tähän mennessä oli jo hieman kohdallaan. Sitten pyysin sen raviin eikä siinä ollut mitään ongelmia. Tamma ravasi pehmeästi pitkin askelin. Kevensin sen selässä ja pidätin sitä aina välillä kun se yritti nopeentaa vauhtiaan. Käytin pohkeita ja ääntä sekä istuntaa sekä ohjastuntumaa selvästi. Pieniä ongelmia meillä välillä oli esim. pysähdysten ja apujen suhteen. Kuitenkin Meri liikkui hyvin ja totteli jos ei ensimmäisellä niin toisella kertaa ja muistin kehua sitä aina kun se teki asian oikein.

Ratsastuksen jälkeen talutin sen talliin ja riisuin sen sekä harjasin hyvin jonka jälkeen laitoin sen karsinaan.Tarkistin myös ettei sillä ollut tilsoja. Annoin sille leivän palan ennen kuin vein varusteet ja harjat paikoilleen.

//Jatkuuu....

//Kysymys kuitenkin tähän vielä että saako tänne tuoda toista omaa hevosta?

Vastaus:

Pitkästä aikaa tarina  Teit hyvää työtä Merin kanssa, saat tuoda toisen hevosen. 40v€ + 20v€ = 60v€

Nimi: Sopuli

27.02.2013 20:06
"Voi sinua hölmöä koiraa", lepertelin Camulle, joka oli mennyt makuulleen petini eteen. Se heilutti iloisesti häntäänsä. Ojensin kättäni sitä kohti ja se nousi ylös nopeasti, tassutellen käteni luokse. Naurahdin ja rapsutin sitä.
"Voi höpösö Camu", sanoin iloisella äänellä. Sazzy hymyili.
"Entä vaatteesi?" Sazzy kysyi uteliaasti. Naurahdin jälleen, olin aivan unohtanut.
"Juu, laitan ne päälleni vaikka vessassa", sanoin hänelle ja otin vaatteeni sohvalta sekä kävelin vessaan. Vaihdoin nopeasti vaatteeni ja toivoin, etten näyttänyt ihan räsyiseltä, olinhan viimeksi pesettänyt vaatteeni... kaksi kuukautta sitten kenties. En edes itse muistanut missä tilanteessa se oli tapahtunut. Mutta kuitenkin, vaatteeni olivat vain vähän likaiset ja rypistyneet, suuremmilta ongelmilta oli onnistuttu välttämään - vaatteissani ei ollut repeämiä. Olin siis iloinen ja avasin vessan oven varovasti, koska en ollut varma oliko oven takana joku, joka ei tiennyt minun olevan siellä. Oven takana oli Camu istumassa ja tarkkailemassa milloin tulisin pois vessasta. Se nousi seisomaan ja kulki jonnekin.

Sazzy oli mennyt jo käytävälle. Minä vetäisin nopeasti kengät jalkaan ja kävelin rauhallisesti tallin käytävälle. Sazzy olikin jo yhden karsinan edessä. Karsinan oven yläpuolella olevasta aukinaisesta luukusta pilkisti hollanninpuoliverinen. Tämä oli kaiketi se Wilmu, josta ne kaksi tyttöä oli puhunut. Kävelin melko hitaasti hevosen luokse, ojensin kättäni ja annoin sen haistella sitä.
"Tämä tässä on Wild Sky, Wilmu tuttavallisemmin. Se on herrasmiesmainen oripoika, ja se on seitsemän vuotias. Se on painottunut yleisratsuksi, josta enemmän koulupuolelle", Sazzy kertoi minulle. Hymähdin.
"Vai että olet Wilmu. Et kyllä vaikuta yhtään Wilmulta, mutta ethän sinä voi nimeäsi valita. Olen Sopuli, tulin tänne eilen", kerroin Wilmulle rauhallisella ja lempeällä äänellä. Sazzy hymyili ja vilkaisin häntä.

"Tärkeimmät asiat löytyvät toimistosta, vien tavarasi yläkertaan ullakkohuoneeseen, voit asua siellä, kunnes sitten löydät oman kodin. Jos muuten siivoat karsinat niiltä hevosilta, joilla ei ole hoitajaa, niin voisin maksaa sinulle euron pari päivässä", Sazzy kertoi. Hymyilin hänelle, hänellä oli mainio idea. Mieleni teki hyökätä Sazzyn kaulaan halaamaan häntä, mutta maltoin mieleni, tosin hyvin tuskallisesti ja kävelin rauhallisesti hänen luokseen ja halasin häntä.
"Kiitos, Sazzy. Olet hyvä ihminen, sinunlaisiasi pitäisi olla enemmän", sanoin hänelle. Sazzy vastasi halaukseeni tiukasti ja hymyili.
"Eipä kestä, täytyyhän sitä aina auttaa. Kun saat oman kodin, saat minulta sitten lahjan", Sazzy sanoi minulle. Löysensin otettani hänestä ja niin teki hänkin. Irrottauduin hänestä ja hymyilin.
"Kiitos", muodostin sanat huulillani. Hän rapsutti kerran Wilmua ja oli jo lähdössä pois.
"Toimiston seinällä on pohjapiirros sekä taulu, jossa lukee kaikkien hoitajien tehtävät. Lisäksi on toinen taulu, jossa lukee hevosten tiedot, niissä lukee myös onko niillä hoitaja. Merkitse aina tauluun, jos siivoat karsinan, jotta muut eivät siivoa sitä toista kertaa", Sazzy opasti minua ja lähti sitten kohti toimistoaan. Nyökkäsin hänen peräänsä ja kävelin kohti toimistoa. Huomasin taulut ja luin ne lävitse. Päätin viedä ensin Wilmun tarhaan ja sitten putsata sen karsina lävitse. Aloittaisin nimittäin siitä.

"Hei taas, Wilmu", puhelin hoitohevoselleni, joka kurkisti karsinastaan minua. Se hörähti hiljaa, kun nappasin sen koukusta riimunnarun ja päitset.
"Juuri niin, pääset nyt ulos", totesin hoidokilleni ja laitoin Wilmulle päitset päähän sekä napsautin riimunnarun päitsiin kiinni. Avasin karsinan oven sepposen selälleen ja lähdin taluttamaan Wilmua käytävää pitkin kohti ovia.
"Ptruu", rauhoitin Wilmua, saadakseni sen pysähtymään, koska minun täytyi avata ovi auki. Avattuani sen huomasin vähän liian myöhään, että pihalla juoksi irrallaan tammahevonen. Ja koska ovi oli aivan auki, Wilmukin näki sen ja alkoi vähän stepata. Tunsin riimunnarun kiristyvän, joten otin paremman otteen siitä.

"Rauhoitu", komensin Wilmua, joka puhalsi pari kertaa ja yritti karata käsistäni tamman luokse. Joku käveli rauhallisesti kauraämpäri kädessään tamman luokse. Wilmu taas yritti tempaista minua mukaani, kun pidättelin sitä oven luona karkaamasta. Kaksi hevosta karussa, joista toinen oli ori ja toinen tamma, ei ollut varsin kiva yhdistelmä. Onneksi sentään sain pidettyä Wilmun kurissa, se pysyi oikeastaan sen jälkeen, kun tamma oli hävinnyt näkyvistä, paikallaan. Lähdin taluttamaan hassua hoitohevostani, jonka karva kiilsi terveesti.

"Hyvä Wilmu", kehuin hoitohevostani, kun päästin sen vapaaksi tarhaan. Suljin portin ja laitoin riimunnarun siististi portin eteen, ettei Wilmu saisi sitä. Sen jälkeen lähdin kohti tallia ja hain kottikärryt sekä muovitalikon.

"Huhhuijaa, nyt on valmista", huokaisin itsekseni viimeisen karsinan kohdalla. Venyttelin, koska karsinansiivous oli saanut selkäni hieman jumiin eikä se tuntunut mukavalta. Kävelin toimistoon ja siirsin tavarani kaapista ylös ullakkohuoneeseen, jossa oli kaappi. Huomasin pari tyttöä ison pöydän ääressä ja kaappiin vaatteet laitettuani kävelin heidän luokseen.
"Hei, o -" aloitin, mutta yksi tytöistä nosti kätensä vaientaakseen minut.
"Ole hiljaa tai puhu asiaa", tyttö vastasi koppavalla ja nyrpeällä äänellä. Tuhahdin ja menin takaisin kaapilleni, ajattelin siivota sen ja järjestellä itselleni kerrossängystä alasänky, pidin enemmän nukkumisesta lähempänä maata. En oikeastaan välittänyt yläsängyistä melkein yhtään. Avasin rinkkani ja tarkastelin sen sisältöä. Kaksi pyyhettä, vanha kirja, kartta, puhelin, eväspaperit, piirrustuslehtiö, joka oli valitettavasti piirretty täyteen sekä vaatteita. Kaksi pyyhettä asettelin kerrossänkyyn verhoiksi, ettei kukaan tai mikään häiritsisisi minua yöllä. Ja olisi mukavampaa nukkua pimeämmässä pedissä.

"Hei, sinä siellä!" joku tyttö huudahti minulle. Nousin ylös, mutta epäonnekseni löin pääni yläsängyn reunaan. Tytöt nauroivat minulle, mutta en välittänyt, vaan käännyin varovaisemmin ympäri ja kävelin tytön luokse, jonka olin olettanut puhuvan.
"Onks tääl joku leiri vai miks sä täällä aiot nukkuu?" tyttö kysyi nyrpeästi, melko samalla kärkkäällä äänellä kuin mitä oli minulle huudahtanut. Kohautin olkiani.
"En tiedä leireistä, mutta Sazzy antoi minun majoittautua tänne, kunnes saan oman kodin ostettua", kerroin tytöille ja kävelin pieneen keittiönurkkaukseen, jossa laitoin veden kiehumaan kaakaota varten. Tytöt tirskuivat, kaiketi minun ryppyisille vaatteille.
"Ketä sä muuten luulet olevas?" kolmas tyttö kysyi. En välittänyt, mutta kuulin takanani askelia.

"Vastaa; ketä sä luulet olevas?" hän kysyi uudestaan. Tirskahdin, pokkani ei enää kestänyt. Tyttö mulkaisi minua nenäänsä pitkin koppavasti, kysyvästi.
"Anteeksi nyt vaan, mutta saman kysymyksen voisin osoittaa sinulle. Ketä te luulette olevanne?" kerroin tytöille. Yksi tyttö näyttä jo vihastuvan. Hän käveli vihaisesti luokseni. Pokkani piti, vaikka tyttö tulikin aivan minuun kiinni tökäten sormensa kylkeeni. Tökkäys tuntui keveältä, tiesin siitä ettei tyttö ollut kovin voimakas.
"Minulta ei kysytä tuollaisia! Senkin hävytön likanhupakko!" tyttö kiljaisi. Pyöräytin silmiäni ja käännyin ottamaan vedenkeittimestä vettä. Otin kaapista kupin, johon kaadoin kuumana höyryävää vettä. Taas kuulin askelia.

"Ette nyt viitsisi, jos nyt käännyn, niin jonkun paidalla on kuumat vedet eikä se selviä pelkällä itse-ruskistavalla-vartalorasvalla", tuhahdin heille. Kuulin typertyneen mitä-huudahduksen. Laskin kupin pöydälle ja otin kaapista kaakaojauheen. Otin lisäksi lusikan ja tein kaakaoni. Kuuma kuppi kädessäni asetuin pöydän ääreen ja huomasin pöydällä Hevosurheilu-lehden.
"Kappas, Hevosurheilu se tännekin tulee", sanahdin melkein itsekseni. Avasin lehden ja luin sitä samalla kuin siemailin kaakaotani. Vilkaistessani huonetta huomasin tyttöjen lähteneen.

"Viimeinkin", huokaisin hiljaa. Vilkaisin seinäkelloa, kello oli seitsemän. Tein nopeasti iltapalan ja asetuin nojatuoliin lukeakseni kirjaa.
"Kop kop", kuulin Sazzyn äänen portaiden yläpäästä. Nostin katseeni hyväksi osoittautuneesta kirjasta ja näin Sazzyn tuovan jonkun toisen tytön kanssa laatikkoa.
"Saimme viimein postissa tämän telkkarin, eipähän sinulle tule tylsää täällä", Sazzy kertoi huvittuneena. Nostin viltin pois päältäni ja asetin kirjan pöydälle. Nousin nojatuolista ylös kävelläkseni Sazzyn ja hoitajatytön luokse. Vilkaisin laatikkoa.
"Taulu-TV", luin paketin kyljestä. Hymyilin.
"Minnekäs me tämä asetetaan?" hoitajatyttö kysyi. Vilkaisin huonetta. Yhdessä nurkassa oli TV-tason tapainen pöytä ja sohvaryhmä.
"Tuonne ehkä", vastasin. Tyttö vilkaisi osoittamaani paikkaa ja nyökkäsi.
"Se on hyvä", hän vastasi. Sazzy kävi katsomassa oliko tarvittavat johdon paikat. Tullessaan takaisin hän nyökkäsi.
"Sinne siis", hän vastasi ja kantoi yhdessä minun kanssani TV-laatikon sohvaryhmän eteen.

Puolen tunnin aikana saimme TV:n asennettua ja avasin sen. Katsoin telkkaria, joku satunnainen ohjelma sieltä tuli. En edes huomannut ajan kulkua. Seuraavan kerran vilkaistuani kelloon, huomasin sen olevan yhdeksän. Kanava, jota katsoin oli FOX ja sieltä alkoi Criminal Minds.

"Hohhoijaa", haukottelin kymmeneltä, kun ohjelma loppui. Criminal Minds oli todella koukuttava, huomennakin katsoisin sen. Vaihdoin vaatteeni, suljin telkkarin ja menin nukkumaan, nukahdinkin melkein heti syvään uneen. Minulla oli lämmin olo, ehkä se oli oikean sängyn ansiota.

/ Loppu /

Vastaus:

Hieno tarina, ei tästä voi muuta sanoa  Kuvailit hienosti. 50v€

Nimi: Alina

11.02.2013 09:03
Saavuin läähättäen tallille koska olin juossut koko matkan lujaa. Niin lujaa kuin kepeillä pääsin. Toivoin kuitenkin, että Sazzy olisi paikalla. Toivoin turhaan, sillä rouva ei varmasti tähän aikaan ollut vielä hereillä. Olin ollut niin innoissani tiedosta, että saan vihdoin ratsastaa Bossilla! Mutten kuitenkaan ilman satulaa tai hypätä esteitä. Se riitti minulle, sillä pelkkä ruunan läsnäolo teki tunteeni voimakkaaksi ja kerrankin tärkeäksi.
Avasin suuret ovet ja minuuttiviisari oli kohta 13 yli ja tuntiviisari näytti kahdeksaa. Olin myöhässä, sillä minun olisi pitänyt olla jo kahdeksalta tallilla. "Ompa ihmeellistä, kun Sazzy ei ole jo täällä", kuitenkin hevoset kuuluivat rouskuttavan tyytyväisenä heiniään karsinoissa ja jätin asian huolettomasti siihen. Menin toimistoon keittämään vettä että saisin kaakaota tehtyä. Ulkona ilma oli sumuinen, ja tiirrailessani ikkunasta huomasin että tumma hahmo lähestyi tallia. Se ei voinut olla kukaan muu kuin Sazzy! Ponnahdin iloisena välittämättä veden porinasta ylös, mutta kuitenkin askelten voimakkuudesta sain tietää, ettei kyseessä ollut Sazzy. Painauduin kiinni olevaa ovea vasten. Hahmotin kuuloastini kautta kaksi miestä. En erottanut sanoja, mutta olin varma että aikeissa oli jotain pahaa.

"Moi Willu!" Sazzy tuli aurinkoisena tallille. Vastasin lähes yhtä pirteästi: "Moido!" Sazzy ampaisi heti toimistoon, alkeiskurssi alkaisi pian. Pian Sopulikin saapui iloisena tallille, mutta kun huomasi minut viittasi hän minut tyhjään karsinaan. "Näin tuossa ohikulkiessani tallilta tulevat kaksi miestä, tosi karun näköisiä. Olin varma että ne olivat tehneet täällä tuhoja", en halunnut enää puhua miehistä ja aamusta joten irvistin viitaten satulahuoneeseen. Olisi voinut lyödä vetoa, että Sopuli arvasi minun halunneen mennä ratsastamaan mutta tyttö kallisti päätään outoon tapaan. "Äsh, mietitään sitä myöhemmin mutta voitaisko...?" Osoitin selkäni takaa satulahuoneeseen. "Oletko varma että pystyt ratsastamaan?!" Sopuli kysyi nopeaa. "Jep, satavarma!" Lähdimme hakemaan harjoja, mutta kun Sazzy huomasi minulla Bossin harjapakin ja varusteet, tämä otti ne heti pois. "Saat tyytyä johonkin helpompaan hevoseen, satuin näes arvaamaan että menette maastoon!" Sazzy huudahti ja vaihtoi varusteet Niksun varusteisiin. "Mutta eikö Nikskulla ole hoitaja?" Kysyin Sazzyltä. "Ei nyt pieni ratsastuslenkki haittaa! Ja voihan se sinua kieltää jos vain tahtoo."

- jatkuu -
anteeksi jos toisen hoitsuja ei saa "lainata" näin xd

Vastaus:

En kyllä ole ihan noin töykeä! xD No, jokainen tavallaan  Mystiset kaksi miestä, näetköhän heidät vielä uudestaan? Tuollaisessa tilanteessa saa mennä toisen hoitsulla, varsinkin jos tarvitsee rauhallisen hepan. Voi myös esim. mennä tarinassa tallille kaverin kanssa ja kaveri voi lainata jotain helppoa hevosta vaikka maastolenkille. Saat 20v€

©2014 Sinitalli - suntuubi.com